Kotimaassa tulee kierreltyä lähinnä kesäaikaan, mutta joskus sitä innostuu järjestämään Suomiretken kesän jo mentyä. Näin tapahtui jokunen aika sitten, kun minä ja muutama työkaveri tapasimme Tampereella vapaamuotoisen virkistyspäivän merkeissä. Kuten kaikilla reissuilla paikasta riippumatta aika tahtoo olla rajallinen ja poikkeusta tähän ei tullut nytkään. Siitä syystä mitään pilkuntarkkoja aikatauluja tai must see-juttuja ei sovittu, vaan matkaan lähdettiin pikemminkin ajatuksella mennään minne nenä näyttää ja kukin saapui kaupunkiin omia aikojaan. Ainut mitä oltiin sovittu oli ruokailu illalla koko köörin ollessa koolla. Päivän kuljeksimme omaa tahtia.

Saavuin Tampereelle junalla ja ystäväni Kaija oli jo minua vastassa asemalla. Meillä oli ajatuksena lähteä Pyynikin Munkkikahvilaan kahville ja munkille. Ennen Pyynikille kipuamista halusin päästä laukustani eroon ja niimpä pyrähdimme hotellille ja pääsimme jo kirjautumaan huoneeseenkin. Tästä nopeaksi ajatellusta pyrähdyksestä  tuli yllättäen reissumokat top 10 ainesta, mutta pääsimme kuin pääsimmekin sitten matkaan kohti Pyynikkiä. Matkan taitoimme  kävellen ja samalla saimme katsella kaunista syksyistä kaupunkia.

 

IMG_0357

 

 

IMG_0360

 

Pyynikille oli kaupungista parin kilometrin matka, joka taittui nopeasti. Pyynikki on aivan loistovinkki jos kaipaat kaupunkilomallasi pientä reippailua, kahvihetkeä ja näköalaa kaupungin kattojen yllä!

Pieni sympaattinen ajan patistama näkötorni tervehti meitä, kun viimeinenkin porrasaskel Pyynikinmäelle oli otettu. Oli lokakuinen lauantai-iltapäivä ja heti näkötornin pihalla huomasi, että tämä paikka on suosittu viikonlopun retkikohde. Pihalla oli väkeä menossa ja tulossa, ulkoterassilla värjöttelivät ne jotka siinä tarkenivat istua ja muutama koirakin odotteli pihamaalla isäntää tai emäntää takaisin kahvikupposen ääreltä. Ahtauduimme sisään pieneen eteisaulaan, joka oli tupaten täynnä väkeä. Jonon hännille vaan ja niitä kuuluisia munkkeja jonottamaan. Suht ripeästi jono kuitenkin eteni ja pian istuimme höyryävä kahvikupponen nenän alla ja vastapaistettu sokeroitu munkki se vasta makuhermoja kutkuttikin!

Kahvihetken jälkeen halusimme tottakai kivuta vielä näkötornin huipulle. Sinne oli pääsymaksu kaksi euroa ja yleensä kaiketi hissin edessä istuu joku myymässä lippuja, mutta nyt  jostain syystä näin ei ollut ja kun emme olleet tajunneet asiaa heti niin jouduimme jonottamaan vielä uudelleen kahvijonossa, liput kun myytiin nyt tiskillä. Tajusimme kyllä melko pian, että ei niitä lippuja siellä ylhäällä kukaan tarkista, taisi joku siitä mainitakin, mutta rehellisyys maan perii vai miten se meni. Jonotimme liput ja päräytimme vanhalla, natisevalla hissillä ylös ihailemaan maisemia. Ja kyllähän se kannatti! Sieltä näkyi koko Tampere. Mitä nyt pieni sumu ja utuinen sää hiukan haittasi näkyvyyttä, mutta ehdottomasti käymisen arvoinen paikka!

Torniin pääsee siis joko portaita pitkin kapuamalla tai hissillä. Ylhäällä näkötasanteita on kaksi, joista toinen sisätiloissa.  Tornivanhus on yli 80 vuotta vanha ja korkeutta sillä on 26 metriä, mikä ei ole ihan hirmuisen paljon, mutta 150 metriä merenpinnasta sijaitseva harju, jolla torni seisoo antaa paikalle kivasti lisäkorkeutta ja mahdollistaa myös huikeat näköalat alas kaupunkiin.

 

IMG_0367

 

IMG_0370

 

IMG_0379

Upea näköala, joka avautuu Pyynikin Munkkikahvilan näkötornista.

 

IMG_0373

 

Pyynikiltä laskeuduimme alas kaupunkiin haahuilemalla vähän siellä täällä ihmetellen kaikkea eteen tulevaa. Mielestäni yhä edelleenkin paras tapa tutustua uusiin paikkoihin on kävellen. Kuljeksimalla ja eksymällä näkee eniten.

Olimme niin rennolla asenteella matkassa että edes ruokapaikkaa emme olleet työkavereiden kanssa sopineet etukäteen. Siitä ei tullut mitään ongelmaa, sillä päädyimme sovittuna aikana varsin mukavaan ja kivaan ravintolaan. En kauheasti tunne Tampereen ruokapaikkojen tasoa, mutta 2h+k on paikka johon on hyvä eksyä, vaikka ei niin etukäteen olisi asialle vihkiytynytkään. Toki olimme vähän googlailleet ja kyselleet etukäteen, mutta sen perusteella ei vielä mitään kummempaa osattu odottaa. Valitettavasti sisäinen perfektionistini ei kelpuuttanut yhtäkään niistä muutamista kuvista joita paikasta otin julkaisukelpoisiksi joten tähän kohtaan voin antaa vain linkin ja osoitteen. 2h+k Aleksanterinkadulla. Persoonallinen, mukava tunnelma ja nälkä lähti!

Ruokailun jälkeen joidenkin matka suuntasi takaisin kotiin, mutta minä ja muutama muu ystävä jäimme kaupunkiin yöksi ja jatkoimme iltaa maailmaa parantamalla vielä yömyöhäälle asti. Seuraavana aamuna heräiltiin uuteen päivään Cumulus Koskikadulla ja pitkän aamiaisen jälkeen vähitellen hajaannuttiin kotiinlähtöä varten.

Minun juna lähti vasta iltapäivällä joten käytin odottelun haahuilemalla lisää kaupungilla. Saattaessani ystävääni linja-autoasemalle kuin tilauksesta edessäni seisoi Tampereen ortodoksinen kirkko. Kirkkojen kiertäjänä olin erittäin onnellinen siitä, että kirkon edustalla näkyi liikettä ja päättelin, että ovet ovat auki. Näin oli ja niin pääsin tutustumiskäynnille tähän upeaan  vuosina 1896-1899 rakennettuun kirkkoon. Kirkko on nähnyt sotavuodet ja kärsinyt silloin myös suuret vauriot, ollut sisällissodan jälkeen tyhjillään ja jälleen palautunut takaisin loistoonsa. Kirkko on ristinmuotoinen, sisältä ortodoksikirkolle tyypillinen kaunis ja näyttävä. Sisällä kirkossa ei saanut valokuvata joten kuvat ovat vain ulkopuolelta.

 

 

IMG_0381

 

IMG_0383

 

Tampereella kävijä löytää helposti itsensä myös Museokeskus Vapriikista ja minäkin poikkesin katsomassa paikkaa kävellessäni Tammerkosken rantaa pitkin kohti Tampellan kaunista aluetta. En kuitenkaan mennyt sisälle näyttelyihin, koska aika oli rajallinen ja kieltämättä pidin kyllä lipun hintaa (12€) ihan viimeisenä hintana minkä vielä joskus paremmalla ajalla voin maksaakin.

Kaikenkaikkiaan Tampere on tosi nätti ja kiva kaupunki! Ja meikäläisen näkökulmasta vain noin tunnin junamatkan päässä. Näkemistäkin sieltä tuntuisi löytyvän vähintääkin pienen viikonloppuloman verran.

 

IMG_0387

 

IMG_0392

 

Huikean paljon enemmän Tampere-vinkkejä saat esimerkiksi Kohteena Maailma-blogin Ramilta. Hänen blogistaan minä kurkin etukäteen esimerkiksi tätä postausta, josta löytyy aivan mahtava ulkoilureitti tuonne Pyynikin ja Pispalan alueelle. Ehkä seuraavalla kerralla varaan sen verran enempi aikaa, että ehdin kiertää tämän.

Mukaan minun uusille reissuille pääset klikkaamalla itsesi seuraamaan blogia facebookissa, twitterissä ja instagramin ihmeellisessä maailmassa.