Minun reissukertomukset ovat yleensä hyvinkin positiivisia ja pienille harmeille (jos sellaisia on reissussa sattunut) viitataan kintaalla. Sateisen ja harmaan maanantain teemaan sopii hyvin tälläinen silloin harmitti-postaus. Kokosin tähän pieniä asioita joita reissussa on sattunut ja jotka sillä hetkellä ovat saaneet kiukkusuonen hetkeksi tykyttämään. Pieniä siksi, että isoja ei onneksi ole. Reissumme ovat sujuneet pääosin hyvin ja siksipä tämän postauksen sattumuksia kannattaakin lukea pieni pilke silmäkulmassa.

Ensimmäisenä tulee mieleen pari Kreetan matkaa. Vuonna 2008 lähdin jopa 9 vuoden tauon jälkeen etelän aurinkoon ja tämä matka oli molemmille tyttärilleni heidän ensimmäinen ulkomaanmatkansa. Oli selvää, että matkaa oli odotettu pitkään ja hartaasti. Tytöt odottivat tietenkin eniten aurinkoisia päiviä, jotka voisi viettää aamusta iltaan uiden ja auringossa lekotellen. Jokin ajatuskatko oli sattunut päässäni matkaa varatessani, kun olin ottanut sen syyslomaviikolle lokakuun puoliväliin. Kreetalla alkaa silloin olla jo hiukan epävakaista ja minun mittakaavassani ei hellerajat silloin enää pauku. Loman pari ensimmäistä päivää olivat todella tuuliset ja aurinko pysytteli enimmäkseen pilviverhon takana. Kova tuuli aiheutti sen, että ei paljoa tarjennut uimaan mennä ja silloin harmitti, kun katselin tyttöjä jotka pyyhe ympärillään katselivat haikeana uima-allasta, joka kyllä näytti kutsuvalta, mutta kun oikein tuuli vihmaisi niin hyvä ettei aallokko lyönyt sielläkin! Onneksi vain loman pari ensimmäistä päivää olivat näin vilpoisia ja sen jälkeen saimme loppuloman nauttia mukavasti lämmittävästä auringosta ja tytötkin pääsivät uimaan monen monituista kertaa!

 

Hurjat aallot löivät meressä Kreetan lomalla vuonna 2008.

 

Onneksi loppulomasta saatiin myös auringonpaistetta ja päästiin uimaan.

 

Seuraavan kerran lomailimme Kreetalla vuonna 2013 ja silloin harmitti vähän samasta syystä kuin vuonna 2008. Ensimmäisellä kerralla oltiin varattu reissu ehkä hitusen liian myöhäälle syksyyn ja tällä vuoden 2013 reissulla olimme matkassa ehkä hitusen liian aikaisin keväällä. Huhtikuun puolenvälin jälkeen periaatteessa alkaa Kreikan saarilla olemaan mukavat lomasäät, mutta ei vielä mitään helleaaltoa kuitenkaan. Ei sinne päinkään.

Majoituimme Geranin kylässä mukavassa Blue Village Caldera Beach hotellissa ja vaikka sää oli pääosin aurinkoinen, oli vesi hotellin uima-altaassa jääkylmää. Siis niin jääkylmää ettei siellä yksinkertaisesti voinut olla! Aivan pakottamalla pulahdimme muutamat kerrat uimaan ja aurinkotuolissa olisi toivonut olevan viltin odottamassa niiden pulahdusten jälkeen. Tällä lomalla harmitti tosi paljon katsoa tyttöä istumassa altaan reunalla uimapatjoineen miettimässä uskaltaisiko pulahtaa veteen vai ei. Kreikan saarten lomakohteissa ei käsittääkseni juurikaan ole käytössä lämmitetyt altaat ja ymmärrän kyllä, että kesäsesongin ja helteiden ollessa pahimmillaan jopa tämä allas lämpenee auringossa ja vaikkei lämpenisikään niin se vetäisi aivan toisella tavalla puoleensa kuin kevään ensimmäisten auringonsäteiden pilkottaessa taivaalta.

 

Ei ole tungosta uima-altaassa.

 

No jos ei ole kylmä niin on kuuma. Sellainen se ihmisen mieli tuppaa olemaan, ettei kohdin koskaan. Olen kertonutkin, että Kyproksella olemme viettäneet aurinkovarmimmat lomat ikinä. Jopa niin aurinkovarmat, että on oltu vaarassa palaa. Sekään ei ole kiva, kun koko ajan pitää muistaa rasvata ja jopa uida t-paita päällä ettei aurinko polttaisi ihoa ihan karrelle. Vaikka itse en oikeastaan ikinä pala, niin lasten kanssa lomaillessa on joskus päivän eniten käytetyimmat lauseet olleet; ”Oletteko muistaneet juoda, laittaa rasvaa, pitäkää t-paita päällä, missä sun päähine on…”

 

 

 

Seuraava sattuma vie meidät niinikään Kyprokselle. Pafoksen lomalla 2009 asuimme mukavassa huoneistohotellissa. Huoneemme oven lukko oli hankala, mutta koska en ole mikään lukkoekspertti muutenkaan, ajattelin etten vain osaa avata sitä oikein. Kunnes eräänä iltana, kun tulimme iltamyöhäällä takaisin hotellille syömästä ja katselemasta kaupunkia, oli lukko päättänyt lakata toimimasta kokonaan. Vaikka miten päin kokeilin avainta lukkoon, ovi pysyi kiinni. Ja minä tietenkin hermostuksissani kirosin oven, lukon ja koko hotellin vaikka minne! Onneksi näin hotellin siivoojan vähän matkan päässä ja juoksin selittämään hänelle, että huoneemme ovi ei aukea. Hän tuli ystävällisesti katsomaan lukkoa ja sai sen auki.

Eihän tässä oikeasti mitään hätää olisi ollut, hotellissa oli kyllä vastaanotto auki ja varmasti sieltä olisi avun saanut. Mutta eipä tarvinnut nyt lähteä juoksemaan sinne asti ja jotenkin sitä vain ensimmäinen ajatus oli, että jäätiinkö pihalle yöksi. Muistaakseni seuraavana päivänä lukkoa tultiin korjaamaan ja se toimi loppuloman paremmin.

 

Meidän huoneistoomme johtavat portaat.

 

Tästä samaisesta Kyproksen matkasta ja hotellista on jäänyt mieleen myöskin hotellin ravintola, jossa palvelu oli niin nopeaa, että pisti ihan harmittamaan! Nimittäin astiat kannettiin pois pöydästä ennätysvauhtia. Hyvä kun ehdit laskea veitsen ja haarukan lautaselle ja jos lautanen näytti vähänkään tyhjältä, katosi se välittömästi tarjoilijan mukaan. Tällä reissulla olivat mukana myös vanhempani ja äitini oli eräänä iltana hiukan myöhemmin yksin syömässä. Kun hän oli hakemassa lisää ruokaa buffetpöydästä ja tuli takaisin, pöytä oli siivottu ja siinä istuivat jo toiset asiakkaat. Onhan se hyvä, että palvelu pelaa, mutta tuli kyllä useamman kerran tunne, että ravintolassa haluttiin nopeasti asiakkaasta eroon.

Täällä söimme ja palvelu pelasi – liiankin hyvin!

 

Ruoka on asia, joka jaksaa herättää tunteita. Ainakin reissussa! Kun nälkäisenä istahtaa pöytään ja tilaa jotain herkullista listalta, sitä oikeasti odottaa saavansa vastinetta rahoilleen. Ja kyllä harmittaa jos annoksessa on jokin pielessä! Tämä seuraava tapaus tapahtui päiväreissulla vuonna 2009 Powerparkissa. Lähdettiin ystäväni kanssa viemään lapsikatraamme sinne päiväksi hillumaan ja nälkähän siellä tuli! Etsimme ravintolasta vapaan pöydän ja tilasimme, sitten vaan odotimme millaisia herkkuja eteemme kannetaan. En enää muista mikä annokseni oli nimeltään, jokin pihvi ja uuniperuna talon tapaan kasviksilla tai jotain sinne päin. Hintaa lautasella oli 15 euroa ja kun se täräytettiin eteeni, en tiennyt olisinko itkenyt vai nauranut.

 

Jaksankohan nyt varmasti syödä kaiken?

 

Olisivat nyt laittaneet annoksen edes pienemmälle lautaselle. Noh, päivästä selvittiin hengissä ja tästä on tosiaan aikaa jo useampi vuosi. Olen tämän jälkeenkin uskaltautunut tilaamaan ruokaa Powerparkissa, ja kokemukset ovat olleet positiivisia, mutta joka kerta siellä vieraillessani muistan tämän annoksen ja mietin miten en edes valittanut. Kai olin niin nälkäinen ja shokissa! Ja harmissani!

Tälläistä pientä mieliharmia on reissussa tullut koettua. Millaiset asiat sinut saa harmistumaan lomalla – enempi tai vähempi!

Uudet reissutarinat pääset lukemaan parhaiten, kun klikkaat itsesi seuraamaan blogin facebook-sivua, twitteriä ja instagramia.