Maaliskuun puoliväli ylitetty ja kevätpäiväntasaus, sehän on jo varma merkki keväästä! Aurinkokin on hellinyt meitä läsnäolollaan viime päivinä ja tämän postauksen myötä tulin kertomaan, että kyllä täällä hengissä ollaan, vaikka blogi onkin nukkunut talviunta viimeaikoina. Jonkinlaisessa talviunessa on ollut itse bloggaajakin, jälleen kerran täytyy todeta ettei talvi ole minun juttu. Ei sitten vähääkään!

Päivät, viikot ja kuukaudet ovat kuluneet aikamoisen työtahdin kourissa. Ei sillä, minä pidän työstäni ja tiedän olevani tänä päivänä etuoikeutettu saadessani lähteä joka päivä töihin. Se ei ole itsestäänselvyys. Olen etuoikeutettu monessa asiassa. Olen saanut koko elämäni olla terve ja todella toivon että näin olisi jatkossakin. Saan seurata kahden ihanan tyttäreni elämää, kun he suunnittelevat tulevaisuuttaan. Kevään yhteishaku oli ja meni ja niin tultiin sen tosiasian eteen, että minun ”vauvani” on parin kuukauden kuluttua suorittanut pakollisen oppivelvollisuutensa. Tässä kohtaa pitää kysyä mihin ovat nämä vuodet menneet? Tässä kohtaa myös hiukan harmittaa, että olen kirjoittanut blogia vasta muutaman vuoden. Kumpa silloin kun tyttäret olivat pieniä mammablogit olisivat olleet niin kovassa huudossa kuin ovat nykyään. Olisin ehkä innostunut kirjoittamaan sellaista ja voisin sieltä nyt lukea mihin ne vuodet menivät. Mutta eihän meillä silloin ollut edes nettiä!

Miten on käynyt matkahaaveiden tässä oravanpyörässä? Haaveita ja unelmia täytyy aina olla eivätkä ne onneksi ole mihinkään kadonneet. Matkailu on kuitenkin minulle sen verran pyhä asia, että en koskaan voisi yhdistää siihen stressiä. Löytyykö yhteistä aikaa meidän perheen kiireisten naisten kalenterista, entä jos lähden yksin niin sitten tytöt ei pääse, saanko matkakassan kasaan, kun on tuhat muuta rahanreikää? En missään nimessä ole alkanut elää ”sitkun-elämää”, mutta tälläisen jalat maassa-tyypin täytyy silti säilyttää tietyt realiteetit. Vaikka se sitten tarkoittaisi muutaman matkahaaveen lykkäämistä hiukan tuonnemmaksi. Tässä lohduttaa se, että tiedän varmuudella vielä sen ajan koittavan, kun laukku seisoo ovensuussa pakattuna harva se kuukausi. Tiedäthän sen, kun uskoo johonkin oikein kovasti? Minä tiedän.

 

 

Ja onhan aina tämä iki-ihana Suomi, joka juhlii satavuotiasta itsenäisyyttään. Nyt kun kevät sulattelee räystäitä mieli halajaa hypätä auton rattiin ja huristaa seikkailulle vaikka ihan lähellekin. Yhä edelleen olen sitä mieltä että Suomessa on paljon nähtävää kun vain astuu ulko-ovesta ulos. Niimpä pyhitän tulevan kevään ja kesän kotimaan ja lähimatkailun seikkailuille. Mitä enemmän mennään kesää kohti, tarkoitus olisi vierailla Suomen eri kaupungeissa ja kylissä ihmettelemässä mitä utelias matkabloggaaja voi niistä löytää? Vinkkejäkin otetaan vastaan.

 

 

Viime viikkoina olen tuskaillut myös blogin teeman kimpussa. Halusin ehdottomasti vaihtaa vähän ilmettä, mutta vaikka WordPressissä on tuhansia teemoja, minun makuuni sopivia tuntuu olevan kourallinen. Tähän nykyiseen olen nyt yrittänyt totutella. Tuon videon tuossa alussa on tarkoitus vaihtua tietyin väliajoin ja kesällä olisi tarkoitus laittaa siihen kunnon Suomi filmiä. Video ei nyt eikä jatkossakaan ole mikään ammattitekele, mutta ehkä jollain tavoin katseen kestävä. Ainakin erilainen teema kuin aikaisempi! Mielipiteitä otetaan vastaan tästäkin!

Suuntautui matka sitten naapurikaupunkiin tai valtameren taa, sitä on mukavampi taittaa kun tiedän Sinun olevan mukana reissussa. Hyppää siis kyytiin kevään ja kesän seikkailuihin blogin facebook-sivulla, twitterissä ja instagramissa.