Kun käsiin osuu vanha valokuvakansio ei siinä auta muu kuin palata ajassa taaksepäin vuoteen 2011 ja tehdä muistoissa matka Kyprokselle Protaraksen kylään. Olen käynyt Kyproksella kolme kertaa ja voisin käydä vielä vaikka kuinka monta kertaa. Tämä kahtia jaettu saari Välimeressä on edustanut meidän perheelle aina varmaa aurinkoa ja ikimuistoisia lomahetkiä. Tuota jälkimmäistä vaihtoehtoa kyllä koen jokaisesta tekemästäni matkasta.

Olin tuttuun tapaan varannut matkan jo hyvissä ajoin ennen matkan ajankohtaa. Jälleen kerran matkanjärjestäjäksi oli valikoitunut silloinen Finnmatkat, nykyinen TUI. Matkaan oli tarkoitus lähteä syyskuun puolivälin paikkeilla ja matka oli varattu Kyprokselle Agia Napaan. Matkaan ollessa vielä muutamia kuukausia aikaa surffailin tapani mukaan ahkerasti eri matkanjärjestäjien matkoja ja äkkilähtöjä tarkkaillen. Ja kuinkas sitten kävikään, huomasin että samalla matkanjärjestäjällä, jonka reissulle olimme lähdössä oli Kyprokselle  suhteellisen halpa reissu elokuun lopulle noin kymmenen kilometrin päässä Agia Napasta olevaan Protaraksen kylään. Asia ei jättänyt rauhaan ja vaikka matematiikka ei vahvimpia lajejani ole ikinä ollut niin päädyin kerta toisensa jälkeen tulokseen, että tuo reissuhan tulisi meidän kolmen hengen seurueelle (minä ja tyttäret) monta sataa euroa halvemmaksi kuin se matka jonne olimme lähdössä. Matkan ajankohta aikaistuisi muutamalla viikolla ja asuisimme Agia Napan sijaan Protaraksen kylässä, mutta en nähnyt siinä mitään ongelmaa. Päädyin sitten soittamaan matkanjärjestäjälle ja kysymään onnistuuko vaihto. Kyllähän se onnistui. Toki jouduin maksamaan matkan vaihtamisesta aiheutuneita toimistokuluja muistaakseni noin 80 euroa, mutta sen jälkeenkin tämä  Protaraksen loma tuli vielä useamman satasen edullisemmaksi. Ja niin siinä sitten kävi, että olimme matkalla Protarakseen Agia Napan sijaan ja muutaman viikon ajateltua aikaisemmin.

 

 

Protaras / Fig Tree Bay tarjoaa rauhallisemman vaihtoehdon noin kymmenen kilometrin päässä sijaitsevalle Agia Napalle. Majoituimme Jacaranda Hotel Aparments hotellissa, joka sijaitsi rauhallisella alueella lähellä rantaa. Tämä sympaattinen hotelli on edelleen ”hengissä” ja nopea vilkaisu booking.comiin paljastaa että varsin varattukin kevään lomakauden ensimmäisinä kuukausina.

Meidän huone oli tyypillinen huoneistohotellin kaksio, jossa oli yhdistetty keittiö ja oleskelutila sekä makuuhuone. Lisävuode oli sijattu oleskelutilan sohvaan. Itse hotelli oli viihtyisä, rauhallinen hyvän palvelun hotelli. Jacaranda oli selvästi perheiden suosiossa ja kun matkamme ajoittui elokuun loppupuolelle, olivat matkassa pääasiassa alle kouluikäisten lasten perheet. Tämä aiheutti tungosta ja varmaan jonkinlaista melutasoakin hotellin pienessä uima-altaassa. Tungosta ehkä hiukan välillä harmittelin, mutta lasten äänistä hotellialueella en ole oikein ikinä osannut välittää niin kauan kun melu ei tule omien lasten suusta, jotka onneksi ovat kaikilla meidän matkoilla olleet jo sen verran isoja etteivät huuda äitiä kurkku suorana viiden minuutin välein. Muut saavat huutaa äitiä ihan rauhassa kunhan minun ei tarvitse nousta ja välittää.

Hotellialue oli kaikinpuolin viihtyisä. Lähellä oli supermarket, josta pystyi hakemaan pientä välipalaa hotellihuoneeseen. Hotellilla herkuteltiin joka päivä vohveleilla, joita allasbaarissa valmistui lomalaisten iloksi maksua vastaan ellet ollut all inclusive-asiakas. Minä olin ottanut meille ainoastaan aamupalan, mutta emme voineet vastustaa vohveleiden houkuttelevaa tuoksua joten useampana päivänä kulkumme suuntasi vohvelikärrylle, kun äänimerkki ilmoitti päivän vohvelihetken alkaneen. Niin, vohveleiden kunniaksi kajahti siis aina fanfaarit allasalueella, jotta väki tiesi suunnata kulkunsa herkuttelemaan! Näin oli myös varmistettu se, että jokaisen perheen jälkikasvu ikään ja kansallisuuteen katsomatta raahasi vanhempansa ostamaan vohveleita elleivät vanhemmat ennen äänimerkin kajahtamista ymmärtäneet lyödä lastensa korviin korvatulppia! Mutta kukapa nyt ei olisi vohveleita halunnut!

Vohvelihetken vastapainoksi oli allasalueella joka päivä allasjumppa. Ja tokihan siihen piti myös osallistua! Iltaohjelmaa ei oltu unohdettu, sillä lähes joka ilta hotellin ravintolan yhteyteen rakennettu esiintymislava täyttyi värikkäistä ja musiikillisista esityksistä. Aivan joka ilta emme olleet esityksiä katselemassa, sillä suuntasimme iltaisin yleensä kulkumme lähitienoon kaduille ja kujille etsimään sopivaa illallispaikkaa, mutta muutamana iltana söimme hotellilla ja seurasimme samalla millaisia esityksiä päivän aikana oli harjoiteltu. Yleensä päiväsaikaan altailla kiersi hotellin vapaa-ajanohjaajia kyselemässä olisiko vapaaehtoisia halukkaita esiintymään illan ohjelmassa. Ainahan niitä löytyi!

 

Hotellialue oli viihtyisä.

Päivän jumppatuokio tyttären kanssa.

Tällöin elettiin vielä sitä aikaa kun kuopuskin lähti mukaan hotellin lastenkerhon ohjelmaan.

 

Tämä oli sitä aikaa, kun rantalomat kuluivat pääasiassa aurinkoa palvoen ja uiden hotellin uima-altaalla. Kiireetöntä ja rentoa oleskelua, josta kaikki nautimme täysin siemauksin. Tuohon aikaan rehkin kahdessa työpaikassa, jotta sain itselleni ja tytöille kerran vuodessa tälläistä luksusta ja joka kerta loman alkaessa tiesin, että kyllä kannatti! Iltahuvituksemme olivat hyvin yksinkertaiset, mutta sitäkin mukavammat. Kävimme syömässä jossain lähistöllä, katselimme hetken kylillä ja sen jälkeen päädyimme istumaan iltaa omalle parvekkeelle. Tosin aika nopeasti jäin istuskelemaan sinne omassa seurassani, sillä tytöt olivat yleensä päivän touhuista niin puhki, että ei aikaakaan kun huoneiston täytti tasainen tuhina sängyn pohjalta. Keitin itselleni pannullisen kahvia ja aloin punomaan uusia lomasuunnitelmia kuunnellessani etelän yössä kaskaan sirkutusta ja jostain vaimeana kantautuvaa musiikkia ja ihmisten ääniä.

 

 

Eräänä iltana otimme suunnaksi Agia Napan, paikan jonne meidän piti siis alunperin mennä. Agia Napa on vilkas kaupunki ja iltaelämä sekä ravintolatarjonta on siellä aivan toista luokkaa kuin pikkuisessa Protaraksen kylässä. Hiukan harmittaa, että kovin suppeasti Agia Napaa katselimme, kun siellä kerrran olimme. Kävimme syömässä ja pyörimme hetken kaupungin vilskeessä jonka jälkeen kovaa kyytiä taksilla hotellille. Agia Napassa olen lomaillut jo teinityttönä vanhempieni kanssa, mutta tuolta reissulta minulla ei ole sen enempää muistikuvia tästä kaupungista kuin tältä 2011 vuoden reissultakaan. Ehkäpä siis vielä kertaalleen joskus pitää tänne lähteä.

Tokihan meillä reissussa yksi retkipäiväkin oli! Oli sunnuntai ja päädyimme matkanjärjestäjän retkelle sunnuntaimarkkinoille sekä Larnakan lähellä sijaitsevaan kamelipuistoon. Markkinoista ei ole jäänyt kylän tai paikan nimeä sen kummemmin mieleen, mutta sen muistan että oli aivan mielettömän kuuma päivä ja markkina-alue oli kuin pätsi!

 

Äiti miksi, oi miksi toit meidät kärventymään tänne kuumuuteen?!

Markkinoilla oli myynnissä kaikkea maan ja taivaan välillä.

 

Tuohon aikaan retki kamelipuistoon kuulosti tosi jännittävältä, tänä päivänä olisin todennäköisesti jättänyt retken tekemättä. En nimittäin enää kovin mielelläni suosi nähtävyyksiä, jossa maksetaan siitä, että päästään katselemaan häkissä ja ihmisen viihdykkeenä olevia eläimiä. Kamelipuisto vaikutti siistiltä ja siellä oli kamelien lisäksi ainakin aasia ja strutseja. Eihän nuo päällepäin katsottuna mitenkään kärsiviltä vaikuttaneet, mutta uskon silti jatkossa siihen, että lomalta löytyy muutakin näkemistä kuin vangitut eläimet.

 

 

Kamelipuistosta löytyi päivän pelastus, uima-allas! Tämä oli onneksi tiedossa jo retkelle lähdettäessä joten mukaan oli pakattu uimapuku ja vilvoittelu altaassa tuli tarpeeseen! Paikka oli muutenkin viihtyisä ja siellä oli nähtävillä paikalliseen tyyliin sisutettu asunto, jota piti myöskin käydä ihmettelemässä.

 

 

Tällä retkellä tapasimme myös Kristinan Matkatenava-lehdestä ja pääsimme mukaan lehteen. Kerroimme matkustelutottumuksistamme ja reissuhaaveistamme. Hauska kokemus tämäkin! Lehti kolahti meidän postiluukusta, kun juttu julkaistiin numerossa 1/2012.

 

 

Näin aurinkoisia lomamuistoja meillä on Kyprokselta, jota voin kyllä lämpimästi suositella aurinkovarmana kohteena niin aikuiseen makuun kuin lapsiperheillekin!

Mieli halajaa uusille reissuille, joihin olen jo varautunut hankkimalla itselleni uuden matkakaverin. Koska seuraava reissu antaa vielä vähän odottaa itseään, en malta olla esittelemättä teille tätä uutta tuttavuutta. Se on musta, koska musta sopii kaikkeen! Se on helposti mukana kulkeva ja vaikka yleensä en voi sietää perässä vedettäviä tyyppejä niin tästä tykkään todella paljon! Kompaktista koostaan huolimatta tämä kaveri auttaa minua pitämään matkaliput, passit, lompakon ym. matkalla tarvittavat tuikitärkeät jutut kädenulottuvilla, sillä sen moniin pikkutaskuihin mahtuu juuri ne asiat jotka joudun kaivamaan ehkä useastikin esille matkaa taitettaessa ja silti ne pitää olla varmassa tallessa! Uusi matkakaverini on nimeltään Osprey ja tilasin sen Addnaturelta saamallani lahjakortilla. En malta odottaa ensimmäistä yhteistä matkaamme!

 

 

Jos haluat olla mukana tulevilla reissuillani seuraa blogia facebookissa, instagramissa ja twitterissä! Tervetuloa matkaan mukaan!