Matkamessuviikonloppu on jäämässä taakse ja voihan kökkö miten omalta osaltani harmittaa! Olin nimittäin valmistautunut messuihin varmistamalla itselleni peräti kolme vapaapäivää ja tietenkin oli tarkoitus tavata muita matkabloggaajia, lukijoita ja kuulostella matkailun uusia tuulia, kaikkea mahdollista mitä messuilla nyt oli annettavana. Upouusi laukku oli pakattuna ja messukaveri Heidi oli määrä tavata heti torstai-aamuna junan saavuttua Helsinkiin. Vaan toisin oli kirjoitettu Siekkisen tähtiin, torstain vastaisena yönä iski sen verran ikävä vatsatauti etten mitenkään uskaltanut hypätä aamuvarhaisella junaan ja lähteä reissuun. Mikä muu tahansa tauti, niin olisin ollut matkalla, mutta vatsatauti, ei pysty! Voitte uskoa että itku ei ollut kaukana, kun aamuyöstä näpyttelin Heidille viestin, että näin nyt kävi, terveisiä sängynpohjalta ja kylppärin lattialta!

Nyt on harmitus jo vähän laantunut, tuleehan noita uusia reissuja! Toivottavasti pian! Tässä kun pyörittelin mielessäni, että en ole nyt sitten vieläkään käynyt koskaan matkamessuilla, tuli mieleeni mitä kaikkea muuta en ole koskaan tehnyt matkusteluun liittyen. Jokainen on ehkä joskus pelannut, tai ainakin kuullut samantyyppisestä pelistä ja tämä on nyt En ole koskaan-postaus aiheena matkailu.

 

 

Tässä tulevat minun En ole koskaan matkalla… -listauskeni.

1. En ole koskaan käynyt matkamessuilla.

Niin, ikävä kyllä en – vieläkään! Ensivuoden messuja odotellessa!

 

2. En ole koskaan matkalla toivonut, että matka olisi jo ohi.

En ole en. Ehkä olen tehnyt niin lyhyitä matkoja etten ole ehtinyt kyllästymään. Ehkä pääsen niin harvoin matkalle, että toivon niiden kestävän aina ikuisesti. Tämän kohdan haluan allekirjoittaa tulevillakin matkoillani sillä voisi olla aika kamala tunne jos matkalla alkaisikin toivoa olevansa jo kotona.

 

3. En ole koskaan matkalla vuokrannut autoa.

Tämä on harmi, tosin muille tielläliikkujille se on varmasti onni! Syy tähän on yksinkertainen, en vain uskalla! Haluaisin kyllä, mutta en uskalla! Minun ajotyylini sopisi kieltämättä moneen Etelä-Euroopan maahan, saan siitä vähän väliä huomautuksia kavereilta ja kyydissä olevilta, mutta sellaista vakuutusta ei ole keksittykään joka kattaisi ne kulut kun lähden hurjastelemaan jotain vuorenrinnettä myötäilevää serpentiinitietä alas! Sen lisäksi koko kokemus menisi minulta hukkaan, tuijottaisin kuitenkin niin intensiivisesti tietä ja miettisin millainen mutka seuraavan kulman takaa aukeaa, etten näkisi mitään muuta. Ei ainoatakaan valokuvaa eikä muuta muistikuvaa kuin että kyydissä istuvat olivat kalman kalpeita ja omat hermoni riekaleina! Suuronnettomuus varoitus annettu! Ei, en halua sellaista automatkaa!

 

4. En ole koskaan matkalla tarvinnut lääkäriä.

Kop kop kop, nyt pitää koputtaa puuta! Mutta näin onnekkaasti tosiaan ovat matkat tähän asti sujuneet, ettei olla tarvittu lääkäriä eikä myöskään esimerkiksi virkavaltaa selvittämään mitään varkautta tai muuta ikävää. Yhden matkaripulin muistan vuosien takaa, kun vielä matkustin vanhempieni kanssa. Silloin vatsatauti jylläsi viikon aikana koko meidän perheen läpi, mutta se meni päivässä ohi ja sen jälkeen pääsi taas uima-altaille hillumaan.

 

5. En ole koskaan matkalla lentänyt business-luokassa tai majoittunut viiden tähden hotellissa.

Toistaiseksi neljä tähteä on ollut maksimi ja tavallinen turre-luokka riittänyt lentokoneessa. Olen lentänyt niin lyhyitä matkoja, että business-luokka olisi ollut aivan turha eikä hotelleissakaan, joita matkoilleni on valikoitunut ole ollut suurempaa vikaa, vaikka tähtiä ei niin monta aina olisi ollutkaan. Sama linja jatkukoon!

 

 

Tässä viisi asiaa, joita en ole koskaan tehnyt matkalla. Meinasin laittaa tähän vielä, etten koskaan ole vaihtanut hotellia tai hotellihuonetta matkalla, mutta sitten muistin episodin leirikoulumatkalta kahdeksannelta luokalta, jolloin vaihdoimme perhettä. Emme asuneet hotellissa, vaan paikallisissa perheissä, mutta majoitus siis vaihtui reissun aikana. Jos tämän reissun muistelot ovat menneet sinulta ohi, niin ne löytyvät täältä. Hotellihuonettakin muistin vaihtaneeni ihan ensimmäisellä ulkomaanmatkallani Tunisiassa. Meillä oli pikkuveljen kanssa oma huone ja vanhemmilla oma, mutta parin ensimmäisen matkapäivän jälkeen hotelli ilmoitti, että heillä olisi tarvetta kahden hengen huoneille ja he ehdottivat meille isoa perhehuonetta tilalle. Vanhemmat suostuivat vaihtoon ja muistan, että kiitokseksi huoneeseemme oli ilmestynyt hedelmäkori.

Taas tuli muisteltua menneitä matkoja. Joskus minua hämmästyttää miten paljon matkat antavat muistoja vuosienkin päähän, yksittäisiä pieniä hetkiä ja tapahtumia, ajatuksia!

Mietin hetken, että tämä postaus toimisi varmasti myös haasteena. Siispä, tartu ihmeessä aiheeseen jos haluat! Olisi mukava lukea mitä muut eivät ole matkoillaan ikinä tehneet!

Uusia reissutarinoita pääset seuraamaan ensimmäisten mukana, kun klikkaat itsesi seuraamaan näitä blogin somekanavia: facebook, twitter ja instagram. Ja ellet kuulu mihinkään näistä, voit seurata blogia myös esimerkiksi Blogit.fi-sivustolla.