Joulu kolkuttaa ovella ja keskeyttää arjen aherruksen ja kiireen tuokion ajaksi. Itse en tunnusta olevani kovin jouluihminen, mutta tulee se joulu siitä huolimatta. Olen jo usean vuoden ajan haaveillut siitä, että voisin viettää joulut jossain lämpimässä. Vielä sekin toive toteutuu. Siitä huolimatta etten ole kovin jouluihminen on minulla hyvin lämpimiä ja ihania joulumuistoja.

Olen viettänyt ihan paria joulua lukuunottamatta kaikki jouluni lapsuudenkodissani. Ja niinä parina jouluna olemme olleet mummolassa joulunvietossa, mutta 40 vuotta olemme olleet koolla samalla porukalla. Tietenkin läheisten erilaiset elämäntilanteet ovat välillä kuljettaneet heitä joulunvietossa milloin missäkin, mutta perusrinki on ollut lapsuudesta saakka sama; vanhempani, joista isä nukkui pois neljä vuotta sitten, aikanaan myös isovanhempani, siskoni, tätini ja hänen miehensä sekä minä ja tytöt. Tänä jouluna olemme koolla harvinaisen isolla porukalla. Perusringin lisäksi saamme paikalle myös veljeni perheen ja siskoni perhe on kasvanut niin että siihen kuuluu siippa ja pieni tytär, jolle joulu on ensimmäinen.

 

 

Jouluun kuuluu tietenkin perinteisesti joulusauna, jouluruuat ja joulupukki, joka tosin on tullut tupaan asti vain sellaisina jouluina, kun paikalla on ollut lapsia, jotka hänen olemassaoloonsa ovat uskoneet. Muinakin jouluina hän kyllä kävi, mutta jätti lahjat eteiseen tai kuusen alle.

Joulukuusessa loistavat kynttilät, jotka tänä jouluna täyttävät 50 vuotta. Isäni on ostanut ne vuonna 1966 ollessaan 15 vuotias. Siihen aikaan sähkökynttilät olivat vielä harvinaisia ja kuusessa käytettiin oikeita kynttilöitä. Isäni on kertonut, että heilläkin kuuseen laitettiin ihan aidot kynttilät, mutta hänen äitinsä eli mummani ei antanut sytyttää niitä palamaan, koska pelkäsi että niistä tulisi tulipalo. Isääni tämä harmitti ettei kuusessa voinut polttaa kynttilöitä ja niimpä kun hän oli saanut töitä ja ensimmäisen palkkansa, hän lohkaisi näihin sähköisiin kuusenkynttilöihin 35 markkaa. Voimme vain kuvitella, että tuon ajan 15 vuotiaan tilistä tuo summa vei varmasti hyvä ettei puolet. Ja tokikaan sähkökynttilöiden osto ei käynyt niin helposti kuin tänään, että kävellään sisään kauppaan, jossa niitä on hyllyt puolellaan jo lokakuusta alkaen ja valitaan sieltä mieluisimmat. Ei. Isäni meni hiihtäen liki kymmenen kilometrin päähän kylän keskustaan, jossa oli sähköliike, jonne hän oli varannut kynttilät omalla nimellään ja kävi sitten tilin tullessa noutamassa. Nämä kynttilät ovat olleet käytössä siitä asti, vain lamppuja vaihdeltu välillä.

 

Siinä ne loistavat, 50 vuotta vanhat kynttilät

Kynttilöiden alkperäispakkaus ja hinta yläkulmassa

Kynttilät oli varattu Voltin kylässä olevaan sähköliikkeeseen isäni nimellä.

 

Minun jouluuni on perinteisesti kuuluneet myös työt. Tänäkin jouluna joulupäivän ilta kuluu töissä, mutta minua, ei kovin jouluihmistä se ei haittaa ollenkaan. Lapsena olin sitä mieltä, että joulu loppuu jouluaattoon. Tietenkin, silloinhan kaikki kiva ja jännitys oli ohi, joulupukki käynyt tuomassa lahjat ja pystyi taas hengittämään vapaasti, ehkä jopa hiukan uskalsi häjyylläkin, kuten meillä Härmässä on tapana tehdä sanoa. Nykyään jatkan joulun pitoa uuteen vuoteen, mutta sen jälkeen joutaa kyntteliköt ja tontut takaisin hyllyn perukoille odottamaan uutta joulua.

Tälläisten joulumuistojen myötä toivotan kaikille blogin lukijoille oikein HYVÄÄ JA TUNNELMALLISTA JOULUA!

Ja koska elämää on joulun jälkeenkin, hyppää mukaan uusiin tarinoihin ensimmäisten mukana seuraamalla blogia facebookissa, twitterissä ja instagramissa.