Joskus aikanaan matkablogeissa kiersi tarinat miltä näyttää matkabloggaajan kotona. Itsekin tähän taisin osallistua, mutta postaus on tuhoutunut silloisen bloggerin blogini mukana, joten kurkistetaan miltä tämän matkabloggaajan kotona näyttää tänään. Tuolloin periaatteena tarinoissa oli se, että bloggaaja esitteli esineitä ja asioita, joita hän on maailmalta kotiin kantanut, mutta olen huomannut että matkailuaddikti kiinnittää matkailuun liittyviin juttuihin huomiota vaikka maitokaupassa joten minunkin kotoani löytyy tavaroita, jotka eivät ole maailmalta peräisin, mutta sopivat tyyliini matkailua rakastavana ihmisenä.

Vanhin vielä tälläkin hetkellä käytössä oleva aarteeni maailmalta on tämä Brighton-muki, jonka ostin Englannista, jossa olimme leirikoulussa vuonna 1990. Tuosta matkasta en ole kirjoittanut erillistä postausta, mutta mielikuvia matkasta voi muodostaa vaikkapa tästä Iki-ihanat reissukommellukset postauksesta, jossa pari sattumaa kyseiseltä matkalta.

Mitään innokasta mukien keräilijää minusta ei tullut. Brighton-mukin lisäksi astiakaappini hyllylle on päätynyt reissusta ainoastaan Paris-muki kolmen vuoden takaiselta Pariisin reissulta.

 

img_9066

 

Olen aika huono ostamaan matkoilta juuri mitään muuta kuin tarpeellista ja välttämätöntä. Ehkä juuri siitä syystä kotini seinät eivät pursua tauluja tai muita riipuksia maailman turuilta ja toreilta. Sen sijaan vaatekaappini saa usein täytettä matkoilla käydessäni. Nämä ovat sellaisia näkymättömiä matkamuistoja, joiden kukaan ei oikeastaan edes tiedä olevan matkamuistoja. Usein myös kosmetiikka on reissukohteessa niin halpaa, että houkuttelee ostamaan purnukan tai pari.

 

2015-03-10-0011

 

Vaatteiden lisäksi reissusta saattaa kantautua kotiin esimerkiksi pyyheliinoja, patalappuja tai muuta käytännöllistä kuten pariisilaisesta tavaratalosta ostetut tälläkin hetkellä käytössä olevat ikkunaverhot.

Näkyvin kodissani esillä oleva matkailuaddiktin merkki on pieni kyläpahanen, joka koristaa olohuoneeni nurkkaa ja on kasvanut jo lähes koko vitriinin mittaiseksi. Idea on, että joka reissun jälkeen kylä saa uuden mökin tai asukkaan, ehkä molemmat. Jokaisella mökillä, eläimellä ja kulkijalla joka kylään on päätynyt, on oma tarinansa. Ehkä joskus tutustutaan kylän elämään oman postauksen muodossa.

Kylän lähistöllä, tv-tason vitriinissä on puolestaan delfiinisaari. Se on koti kaikille meren eläville ja merelle kuuluville jutuille.

 

img_9069

img_9071

 

Tälläisten pienten muistojen lisäksi kotiin valikoituu usein myös muuta sisustuskamaa, mikä jotenkin tuo mieleen jonkun maailmankolkan. Tästä esimerkkinä vaikkapa tämä Pariisi-aiheinen matto, joka sattui sopimaan kotini väreihin ja teemaan. Talonmies Kalle tuossa maton päällä ei myöskään ole matkamuisto eikä sisustusjuttu, mutta niin tykkää ranskanbulldoggi-herra usein istuskella tai makoilla Pariisi-matolla.

 

img_9074

 

Löytyykö sinun kodistasi matkamuistoja, jotka vievät sinut hetkeksi takaisin aina sinne mistä ne ovat kotiisi päätyneet?

Uusille reissuille pääset seuraamalla blogia facebookissa, twitterissä ja instagramissa.