Keväiset säät ja ihmisten iloiset talvilomakuvat eri sosiaalisen median kanavilla saivat minut nostalgiselle tuulelle ja aloin muistella muutaman vuoden takaista hiihtolomaamme Levillä. Yllätin tuolloin itseni ja muut lähtemällä lomalle talviseen Lappiin. Muutama läheinen ystävä, jotka tietävät minun olevan ikuisen kesän metsästäjä uskalsivat epäillä mielenterveyteni järkkyneen pahemman kerran. Reissu oli kuitenkin oikein onnistunut ja muistelemme sitä usein vieläkin hymyssä suin. Siksipä päätin, että se saakoon paikkansa myös tämän nykyisen blogini puolella, vaikka taisin jotain matkasta kirjoitella vanhaan blogiin bloggausharrastukseni ollessa alkumetreillä.

Kun Pohjanmaalta lähtee Lappiin ei ole oikeastaan mitään etua siitä, että asuu jo tavallaan ”puolessa välissä matkaa” jos ajatellaan vaikkapa pääkaupunkiseudun ihmisten näkökulmasta. Siitä on oikeastaan vain haittaa. Helsingistä pääsee lentämällä esimerkiksi Kittilään. Täältä Pohjanmaalta joudumme todennäköisesti ensin matkustamaan Helsinkiin ja sitten lentämään sieltä Kittilään jos aiomme matkaa taittaa lentäen. Junalla ei pääse aivan perille asti, vaan matkaa jatketaan linja-autolla Rovaniemen korkeuksilta, mikäli suuntana on esimerkiksi Levi. Oma auto on tottakai varma väline, mutta ajamista tulee noin kuudesta kymmeneen tuntia riippuen mihin on menossa ja millaisella vauhdilla, mutta käytännössä lomasta menee kaksi päivää matkustamiseen. Saman verran kestää eri matkanjärjestäjien linja-autokyydit, niissä tietenkin bonuksena se, että kenenkään ei tarvitse olla kuskina, vaan matkalla voi vaikka nukkua, katsoa tv:tä, surffailla netissä jne. Niinpä jos nyt suunnittelisin matkaa Lappiin toivoisin asuvani pääkaupunkiseudulla ja nappaavani yksinkertaisesti lennot miettimättä sen enempää millaisia koukeroita joudun tekemään päästäkseni lentokoneeseen, joka lennättää minut muutamassa tunnissa perille.

Me valitsimme tuolloin valmiin pakettimatkan linja-autoliikenne Jussi Lehtoselta. Pakettiin kuului matkat linja-autolla mennen tullen ja majoitus hotelli Hullu Porossa aamiaisineen. Lähdimme matkaan lauantaina ja viivyimme torstaihin saakka. Hintaa tällä koko paketilla oli reilu kolmesataa euroa nokkaa kohti. Mielestäni erittäin kohtuullinen hinta!

 

1798470_10202414839671287_1565358855_n

 

Miten auringon ja hiekkarantojen ehdoton ystävä sai sitten lomansa kulumaan pohjoisessa lumen ja jään keskellä? No lumessa ja jäässä ei ole mitään uutta, sitä löytyy Pohjanmaan leveyksiltäkin, mutta kaikki talviset harrastukset olivat kyllä täysin unohtuneet. Reippaana tyttönä otin tietenkin sukset mukaan koko pesueelle, johon kuului minun lisäkseni molemmat tyttäreni sekä äitini. Helpompaa olisi ehkä ollut jos olisin heti vain muistanut sen totuuden, että suksia ei olla tehty minun jalkaani. Kyllähän minä sinnikkäästi yritin, mutta myöntää täytyy, että sukset olivat enempi käsissäni kuin jaloissa. Tuskastuin monta kertaa ja jatkoin matkaa kävellen sukset kainalossa. Olin varmaan huvittava näky! Muutama vastaantulija vitsailikin, että hei rouva, ne kuuluu laittaa jalkaan. Äidilläni ei ollut suksien kanssa yhtään sen helpompaa. Jokin oli mennyt vikaan voitelussa ja kun hän hetken aikaa sinnitteli suksien päällä, kasvoi hän korkeutta sellaiset kymmenen senttiä. Suksien pohjaan kasaantui niin armottomasti lunta ettei hiihtämisestä tullut mitään. Ainoat joilta hiihto sujui olivat tyttäreni, joilla se toki oli kaikkein tuoreimmassa muistissa, kiitos koululiikunnan!

 

011

007

 

Onneksi Levillä oli kuitenkin tarjota meille muutakin tekemistä kuin hiihtoa. Niin ja mainittakoon nyt tässä yhteydessä, että arvatenkaan emme ole liioin laskettelu-ihmisiä joten Levin upeat rinteet jäivät vapaasti muiden käyttöön. Teimme pitkiä kävelylenkkejä hiihtoreiteillä, joiden vieressä kulki myös kävellen matkassa oleville oma ”latunsa”. Seikkailimme Levin pienessä keskustassa ja sen ihanissa putiikeissa. Eräänä iltana olimme Kylpylähotelli Levitunturin kylpylässä polskimassa ja viimeisen illan kruunasi Cheek, jonka ikärajaton keikka sai Hullu Poro Areenan seinät pullistelemaan pienemmistä ja vähän suuremmistakin faneista.

 

levi-keskusta

032

028

010

033

1780726_10202414988875017_1863822865_n

044

 

Unohtaa ei sovi myöskään herkkuhetkiä, joita reissussa koimme. Pannukakkutalon ihanat antimet saavat vieläkin veden kielelle ja erityisen paljon pidimme myös ravintola Ämmilästä ja sen poropullista ja pottuvoista. Pisteet lähtee myös Hullu Poron ravintola Taivaaseen, jossa nautimme joka aamu maittavaakin maittavamman aamupalan ja söimme yhtenä iltana myös illallisen. Omnomnom kaikille näille herkkupaikoille yhdessä ja erikseen!

 

025

Pannukakkutalon antimia.

1977178_10202414836471207_2003839342_n

Ravintola Ämmilän kodikasta tunnelmaa.

Ravintola Ämmilän kodikasta tunnelmaa.

051

Ravintola Taivas, Hullu Poro

Ravintola Taivas, Hullu Poro

 

Meillä kävi aivan mieletön tuuri säiden suhteen, jotka olivat todella lauhat. Levillähän olisi voinut helmikuussa olla vaikka millaiset paukkupakkaset ja oli monena vuonna ollutkin, kertoivat monivuotiset Levi-fanit. Reissu oli siis kaikin puolin onnistunut. Matkajärjestelyt matkanjärjestäjän osalta olivat todella hyvin hoidettu. Sekä meno että paluumatkalla oli tarpeeksi pysähdyksiä, joiden aikana pystyi hiukan jaloittelemaan sekä syömään ja juomaan virvokkeita. Linja-autossa pyöri matkan aikana elokuvia ja varmaan kaikilla oli mukana jokin laite, jolla pääsi nettiin eli ei se matkakaan nyt niin uuvuttava pituudestaan huolimatta ollut, etenkin kun siihen osasi asennoitua jo kotoa lähtiessä. Ja onhan esimerkiksi monet lentomatkat kaukomaille jopa pidempiä eli tälläiseenkin on matkaajan vain totuttava jos mielii maailmalle.

Mitään suurensuurta Lapin hulluutta en ole itsessäni tuntenut, vaikka matka onnistunut olikin. Eipä sillä ettenkö voisi ottaa tätä uusiksi joku kerta ja on se puheissa ja haaveissa pyörinyt eli ehkä vielä joskus pääsen Lappiin uudelleen. Sillä kertaa kevennän matkavarustustani jättämällä sukset suosiolla kotiin.

Jos haluat pysyä mukana matkassani, tule seuraamaan blogiani facebookiin, twitteriin ja instagramiin.