Vuosi sitten matkabloggaajien keskuudessa käynnistyi  #ReilutBlogit -kampanja, joka lähti liikkeelle suomalaisen matkanjärjestäjän sosiaalisessa mediassa julkaisemasta kuvasta, jossa opas poseerasi tiikerin kanssa. Kuva sai hyvin negatiivistä julkisuutta ja suomalaiset matkanjärjestäjät niskaansa kiukustuneen kysymystulvan toimintansa eettisyydestä ja arvoista. Millaisten tahojen kanssa he tekevät yhteistyötä ja millaisiin kohteisiin he vievät hyväuskoisia turisteja? Miten he kouluttavat ja jakavat tietoa työntekijöilleen, jos he julkaisevat kuvia, jossa poseeraavat tiikerin kainalossa? Jokainen ymmärtää, ettei missään eläintarhassa turistit poseeraa täysikasvuisen tiikerin kainalossa ellei se ole huumattu.

Ei niin huonoa ettei jotain hyvääkin. Tuosta kuvakohusta syntynyt #ReilutBlogit -kampanja avasi ainakin minun silmäni. Olen ollut sokea ja mennyt massan mukana. Kun ala-asteella ollessani vierailimme luokkaretkellä Tampereen delfinaariossa en ajatellut siinä olevan mitään pahaa. En tietenkään, miten olisin voinutkaan. Sitä luotti siihen, ettei koulusta mentäisi minnekään sellaiseen paikkaan, jonka toiminnassa olisi jotain epäilyttävää. Samalla tavalla ajattelevat ihmiset, jotka matkanjärjestäjien asiakkaina hyväuskoisina ostavat retkiä maailman eläinpuistoihin ja delfinaarioihin. Suomalainen, tunnettu matkanjärjestäjä, joka mainostaa itseään vastuullisena toimijana kestävän matkailun ajatuksineen. Ei kai sellainen matkanjärjestäjä tekisi retkiä paikkaan, jonka toiminta olisi jotenkin epäilyttävää? Olen itsekin mennyt tähän halpaan.

 

IMG_4432

 

Tiedon puute. Jotenkin hullu käsite tänä päivänä, kun tietoa saa ihan kaikesta jos viitsii hakea. Me suomalaiset käytämme useita tunteja vuorokaudesta internetin ihmeellisessä maailmassa etsien tietoa milloin mistäkin tai muuten vain surffaillen etsien vaikkapa sopivaa lomakohdetta pian koittavalle talvilomalle. Joskus tulee käytettyä jopa luvattoman paljon tunteja yhden matkan suunnittelussa, hotellin etsinnässä tai matkanjärjestäjän retkitarjontaan tutustuessa. Miten voi olla mahdollista, että silti menee ohi hyvin oleellinen asia matkasta? Millaisen toiminnan tukemiseen laitan rahani jos vien lapset vaikkapa delfinaarioon? Nykyään olemme hyvinkin hysteerisiä siitä, mihin kaikkeen meidän suomalaisten verorahoja käytetään. Mihin se hysteria ja tiedonjano katoaa, kun ihan itse kaivamme rahapussia ja höyläämme Visaa lomaparatiisissa?

Matkakuume.net ja Tarinoita maailmalta matkablogit polkaisivat käyntiin  #ReilutBlogit vol 2 kampanjan. Kampanjan tarkoitus on lisätä tietoa ja ymmärrystä siitä, ettei delfiinit kuulu delfinaarion betonialtaaseen eikä miekkavalaat eläintarhojen näytöksiin viihdyttämään lapsiperheitä. Animalian valasryhmän blogista selviää paljon asioita, jotka meidän jokaisen tulisi tietää suunnitellessamme retkeä delfinaarioon tai eläintarhaan. Edelliset kolme lausetta sisältävät kolme linkkiä blogeihin, joihin kannattaa ihan oikeasti käydä tutustumassa ajan kanssa.

Luonnossa delfiinit voivat uida jopa 160 km vuorokaudessa ja sukeltaa 60 metrin syvyyteen. Jokaisen järki sanoo, etteivät nämä mahdollisuudet täyty yhdessäkään betonialtaassa. Toiminnan taustalla on tottakai raha. Ja niin kauan kun me matkailijat viemme rahamme näihin eläintarhoihin, niin kauan toiminta jatkuu. Elleivät suomalaiset tunnetuimmat ja suurimmat matkanjärjestäjät halua tehdä asialle mitään omalta osaltaan (kuten vaikka lopettaa retket näihin kohteisiin), niin tehdään edes me matkailijat! Viivataan yli matkaohjelmastamme delfinaariot ja eläintarhat, joiden toiminnan eettisyys herättää epäilyksiä. Lopetetaan näiden eläintarharetkien ostaminen. Ja ehkä jopa harkitsemaan miltä matkanjärjestäjältä ylipäänsä ostamme lomamatkamme? Jokatapauksessa lomakohteessa voi varmasti keksiä muutakin tekemistä kuin vierailla eläintarhassa ja delfiininäytöksissä.

Kuvittele itsesi valtameren alloille. Katso sitten tätä kuvaa. Kummassa näet delfiinejä?

Kuvittele itsesi valtameren alloille, kun aurinko laskee horisonttiin ja kaunis päivä on taittumassa iltaan. Katso sitten tätä kuvaa. Kummassa haluat nähdä delfiinejä?

#ReilutBlogit vol 2-haaste haastaa matkabloggaajia jakamaan menneiltä matkoilta muiston ja kokemuksen, joka ehkä nyt jälkikäteen tuntuu epäeettiseltä. Kerroin jo miten lapsena on tullut käytyä Tampereen delfinaariossa, mutta häpeäkseni minun täytyy tunnustaa, että minulla on paljon tuoreempia muistoja eläintarhasta, jossa on delfinaario. Muutaman vuoden takainen syyslomamatka Gran Canarialle vei minut ja lapseni Palmitos Parkiin, jossa katselimme niinikään delfiininäytöstä. Häpeä häpeä häpeä!!! Matkailu on kuitenkin siitä virkistävä ja ihana asia, että se ihan oikeasti avartaa. Myös mielipiteitä ja tietoa. Kun on aidosti kiinnostunut harrastuksestaan, siitä ottaa irti kaiken mahdollisen, myös omaksumalla uutta tietoa ja kyseenalaistamalla omia valintojaan. Tuo vuodentakainen kuva tiikerin kanssa poseeraavasta oppaasta ja siitä syntynyt kohu ja #ReilutBlogit tempaus saivat ainakin minun silmäni avautumaan. Toivottavasti lisää silmäpareja avautuu tämän uudenkin tempauksen myötä! Tottakai sitä on jollain tavalla tiennyt, ettei eläimillä voi olla vankeudessa samanlaiset olot kuin niillä olisi vapaudessa, mutta ellei kukaan nosta asioita päivänvaloon, niistä tulee helposti hyväksyttyjä normijuttuja, vaikka jossain mielensopukoissa raksuttaisikin toisenlainen ajatus asioista. Tällä tekstillä haluan olla mukana avaamassa ihmisten silmiä ja tukemassa eettistä matkailua! Itse en osta lippuja enää yhteenkään eläintarhaan, jossa aikuisia ja lapsia ja aikuisia lapsia viihdytetään epäeettisin arvoin esimerkiksi delfiini- ja miekkakalanäytöksillä.

Ylipäätään olen alkanut suhtautua hyvin epäilevästi kaikkiin eläintarhoihin, vaikka niillä olisi toimintansa taustalla myös hyvät ajatukset, kuten uhanalaisten eläinten suojelu ja suojelu sukupuuttoon kuolemiselta. Uhanalaisia eläimiä täytyisi mielestäni auttaa heidän omissa elinympäristöissään. Jakaa tietoa siellä paikallisille tahoille ja ihmisille. Ei tuomalla villieläimiä Pohjolan pakkasiin suljettuihin tarhoihin, jossa ihmiset sitten pääsevät rahaa vastaan katsomaan niitä. Ymmärrän, että pääsymaksuilla ehkä rahoitetaan myös eläinsuojelutyötä, mutta silti. Olen skeptinen.

Hyvät ihmiset maailma on täynnä luontopolkuja, luonnonpuistoja, vaellusreittejä, rantoja ja meriä joiden varrella voit nähdä eläimiä niiden omassa elinympäristössään. Voi olla, että kaikkein eksoottisimpia eläimiä jää silloin pois nähtyjen eläinten listalta, mutta ei sinun kuulukaan törmätä tiikeriin Helsingissä tai delfiiniin huvipuistokäynnin yhteydessä Tampereen keskustassa. Vaeltamaan lähtiessä et voi saada takuita siitä mitä eläimiä päivän aikana näet, mutta hyvällä onnella bongaat useita lintulajeja, muita eläimiä ja kasveja. Voin kertoa, että se on paljon antoisampaa kuin se, että tuijotat eläintä vangittuna häkkiin ja mietit miten se on tuonne päätynyt ja mitä se tekee kaikki päivät tuolla aika pieneltä näyttävässä häkissään.

 

IMG_5195

Tämä murmeli kurkisteli kolostaan meitä vaellusmatkalaisia.

IMG_5809

 

Hyvä blogin lukija, kerro kommentillasi vaikuttaako vastuullisuus loma-, retki- tai aktiviteettikohdetta valitessasi? Mitä toivoisit matkatoimistolta tämän asian puitteissa? Mistä löydät tietoa vastuullisista nähtävyyksistä ja aktiviteeteistä kohteessa?

Haastan #ReilutBlogit vol 2 haasteeseen mukaan seuraavat matkabloggaajat: Mia Elämää ja Matkoja-blogista sekä Heidin Maailman äärellä-blogista. Kenenkään ei tarvitse jäädä odottamaan, että saa haasteen vaan tähän saa tarttua jokainen, joka tuntee asian omakseen. Itsekin lähdin spontaanisti mukaan ilman, että kukaan ehti haastaa. Kun tartut haasteeseen kerro näistä asioista:

  1. Kerro vanhasta muistostasi matkalta, joka näin jälkikäteen näyttää epäeettiseltä. On ihan ok muuttaa mielipiteitään ja toimintatapojaan.
  2. Kerro yhdestä tietoisesta vastuullisesta valinnasta, jonka olet sen jälkeen tehnyt.

Haasta mukaan kaksi bloggaajakolleegaasi ja kysy myös lukijoiltasi kokemuksia.

Blogia voit seurata facebookissa, twitterissä tai vaikkapa blogipolku-sivustolla ja näin pääset hetkessä mukaan uusiin tarinoihin!