Hyvää alkanutta helmikuuta! Tässä tulee tämän kuukauden ensimmäinen postaukseni ja osallistun tällä myös #IGTravelThursday -tempaukseen. Tukholman matka on vielä tuoreessa muistissa ja nyt on luvassa pieni kulinaristinen kierros herkkusuun matkassa. Mikä siinä onkin, että siitä syömisestä muodostuu aina yksi reissun kohokohtia. Vaikka jollekin illalle ei olisi mitään suunnitelmia ja voisi aivan hyvin hakea lähikaupasta jotain pientä ja löhötä hotellihuoneessa rennosti eikä varmasti nälkään nääntyisi ja kaikenlisäksi säästäisi mukavan summan, niin ei. Kaupungille on päästävä, siellä on tullut nähtyä liian monta houkuttelevan näköistä ravintolaa.

Saavuimme ystävättäreni kanssa Tukholmaan perjantaina ja tottakai reissun ensimmäisenä iltana piti lähteä kaupungille etsimään ruokapaikkaa. Tällä kertaa olin varustautunut jopa tutkimalla etukäteen TripAdvisorin arvosteluja, mitä en muista koskaan aikaisemmin tehneeni. No, se olisi voinut jäädä tekemättä tälläkin kertaa, sillä ensinnäkin olimme niin innoissamme ja ihmeissämme ihanasta suurkaupungista, jonne olimme juuri saapuneet, että kävelimme vain katuja, katselimme ja kuulostelimme kaikkea mitä eteen tuli. En edes muistanut, että kännykkäni muistiossa on lista ravintoloita, jotka ovat saaneet asiakkailta kehuja. Kävelimme pitkin Drottninggatania, pohdimme pitäisikö ravintoloihin mahdollisesti olla pöytävaraus näin viikonloppuna ja että taisimme olla kadulla, jossa ravintolahinnat eivät ehkä olisi halvimmasta päästä ja ravintolat mahdollisesti olisivat hiukan turistikeskeisiä. Siitä viis, eteemme tuli kivan näköinen italialaisia ja ruotsalaisia makuelämyksiä lupaava ravintola Polpette. Päätimme luottaa intuitioon, joka sanoi, että tämä on hyvä. Kannatti luottaa. Tilasimme molemmat niinkin eksoottista ruokaa kuin pizzaa, ja nappiin meni. Pizzat olivat maukkaat, sopivan kokoiset (ähky) ja ravintola mukavan tunnelmallinen. Pieni ja tyylikäs. Henkilökunta oli ystävällistä ja heillä näytti olevan kädet täynnä töitä. Viereisessä pöydässä istui kaksi vanhempaa ruotsalaista ystäväpariskuntaa perjantai-illan vietossa. Kourallinenkin paikallisia olkoon hyvä merkki!

Ruokailimme tässä ravintolassa vielä toistamiseenkin reissumme viimeisenä iltana. Silloinkin lautasellemme valikoitui pizza. Sunnuntai-ilta ei ollut aivan niin kiireinen ravintolassa kuin perjantai, mutta silloinkaan emme olleet ainoat asiakkaat. Ravintolan hintataso on Suomen tasoa.

 

lyhty

 

Ravintola Polpette, Tukholma

Ravintola Polpette, Tukholma

Lauantai-illan ravintola valintaamme vaikutti ehkä kaikkein eniten sää. Olimme päivän tallanneet kaupungilla siellä täällä, jonka jälkeen menimme hotellihuoneeseen lepäämään ja hiukan virkistäytymään. Sillä aikaa ulkona oli alkanut aikamoinen räntä/lumisade ja emme yksinkertaisesti halunneet lähteä haahuilemaan minnekään kauemmas vaan kävelimme hotellista ulos kadun toiselle puolelle, jossa oli ravintola Jensen’s Bøfhus. Tämäkään ei ollut hassumpi valinta ollenkaan.

Kun saavuimme ravintolaan, meille kerrottiin että joutuisimme odottamaan pöytää noin viisitoista minuuttia. Se oli meistä varsin kohtuullinen aika odottaa ilman pöytävarausta ja niinpä istahdimme aulan penkille odottamaan. Emme olleet siinä kuin ehkä reilun viisiminuuttisen, kun meidät jo tultiin ohjaamaan pöytään ja saimme ruokalistat käsiimme. Tänään oli sitten burgerin vuoro. Ravintolassa oli täyttä ja odottelimme ruokaamme jonkin aikaa. Kaikki toimi moitteettomasti, annos oli reilun kokoinen eikä palvelussakaan ollut moittimista. Istuimme ikkunapaikalla ja seurasimme Vasagatanin lauantai-illan liikennettä. Ihmisiä, jotka tarpoivat sankassa vetisessä lumisateessa huput silmillä. Nauroimme vatsamme kipeiksi omille jutuillemme ja nautimme olostamme. Mitäs sitä muuta ystävykset onnistuneeseen lauantai-iltaan tarvitsee?

burger

Tukholma ja etenkin sen vanhakaupunki on täynnä toinen toistaan ihastuttavampia kahviloita. Moneen kertaan huokailimme ihastuksesta, kun olisi tehnyt mieli mennä niihin kaikkiin. Kaikista ihanista vaihtoehdoista päädyimme lauantain kaupunkikierroksellamme kahvila Kaffekoppeniin. Oi mikä paikka, ajattelin jo nähdessäni kahvilan vain ulkoa. Sen suloinen julkisivu suorastaan huusi kurkistamaan sisään ja asettumaan taloksi. Ja niinhän me teimme.

Kahvila oli tosi tummansävyinen sisältä, siellä oli pienet pyöreät huterat pöydät ja tuolit. Pöydillä paloi kynttilät ja osa kynttilöistä oli niin lähellä seinää, kuin tulipaloa odottaisi. Tunnelma oli tiivis ja kodikas. Toppavaatteissa sitä tunsi itsensä hiukan kankeaksi sovitellessaan pussukoita ja pipoja ja hansikkaita niin, että jäi johonkin vielä tilaa kahvikupille ja muille mitä listalta nyt sitten tulikin tilattua.

Seinillä oli valokuvia ja vanhoja esineitä. Ikkunoissa valkoiset pitsiverhot, jotka päästivät luonnonvaloa muutoin aika hämärään kahvilaan. Kassan luona olevan seinän yläosassa oli vanhoja seteleitä. Olisipa pitänyt katsoa tarkemmin niitä, sillä reissullamme käyttämämme käteisen rahan joukkoon eksyityi myös vanhoja jo käytöstä poistettuja seteleitä. Minulla ei ole muistikuvia mistä liikkeistä niitä vaihtorahan yhteydessä meille tuli ja osalla niistä maksoimmekin autuaan tietämättöminä taas muissa paikoissa, mutta paluupäivänä lentokentällä niitä ei huolittu, kun olin ajatellut kuluttaa muutamat jäljellä olevat kruunut sinne. Lentokenttävirkailija selitti tarjoamastani viidenkymmenen kruunun setelistä, että se on poistettu käytöstä kymmenen vuotta sitten. No huh huh! Onneksi kyseessä ei ollut mikään iso rahamäärä, mutta jälleen kerran minut valtasi tuttu ummikot ulkomailla-fiilis.

Mutta kahvila Kaffekoppenissa vietimme mukavan hetken. Olimme ajatelleet syödä vain jotain kevyttä. Tutkimme tarjoilijan tuomaa listaa ja ajattelimme, että kahvit, virvoitusjuoma ja joku leipä olisi tarpeeksi kevyttä. Kun näimme eteemme kannetut leivät, ajattelin että eihän tässä muuta tarvitse tänään syödäkään. Kinkku-juustovoileipäni oli niin tuhti, että selätti kyllä komeasti pikkunälän. Ja kun maksun aika tuli, myös lasku oli melkoisen tuhti. Mikään halpa paikkahan tämä vanhakaupunki ja oikeastaan koko Tukholma ei ole.

 

kaffekoppen

sisustus

sämpylä

 

Tässä muutama paikka Tukholma kierroksellamme, joihin ihastuin ikihyviksi ja uskallan kyllä suositella muillekin. Monta ihanaa kahvilaa ja ravintolaa jäi kokeilematta, koska aika ei yksinkertaisesti riittänyt ja edes minä en jaksa koko ajan syödä.

Uusista reissuista kuulet ensimmäisten joukossa, kun klikkaat itsesi seuraamaan blogin facebook-sivua, twitteriin tai instagramiin tai vaikkapa blogipolku-sivustolle.

Tämä postaus on osa Instagram Travel Thursday -tempausta, jonka vetäjinä Suomessa toimivat matkablogit Muru Mou, Travellover ja Rimma+Laura. Liity sinäkin mukaan tempaukseen ja jaa reissuinspiraatiota käyttämällä Instagramissa tunnistetta #IGTravelThursday tai #IGTT!