Loppukesästä ja alkusyksystä kiersi matkablogeissa #blogisitarina-haaste ja sain haasteen Elämää ja Matkoja-blogilta varmasti aivan ensimmäisten joukossa. Olin kuitenkin tuolloin samoihin aikoihin postannut pienen koosteen blogini siihen astisesta taipaleesta, joten päätin hiukan venyttää haasteeseen osallistumista. Nyt joulunpyhinä tuntui sopivalta hetkeltä alkaa muistella menneitä, kun vuosikin lähenee loppuaan ja ajan henkeen jollain tavalla sopii vanhojen muistelu ja uuden odottaminen.

Bloggaamista on tällä hetkellä takana noin vuosi ja kolme kuukautta. Kulunut vuosi on ensimmäinen kokonainen kalenterivuosi matkabloggaajana. Mistä kaikki alkoi? Minun täytyy tunnustaa, että blogimaailma oli minulle lähes tuntematon käsite melkeimpä siihen päivään asti, kun avasin oman blogini. Matkakuumeeni on ollut kroonista tasoa jo 12-vuotiaasta lähtien ja matkoja olen tehnyt vähiinsä siitä alkaen tähän päivään asti. Viime vuosina olen oivaltanut (onneksi!) sen, että matkailu voi olla myös elämäntapa, harrastus, ajanviete ja rakkaus, johon on ihan luvallista laittaa jokainen liikenevä euro jos itseäni kerran huvittaa. Ja minuahan huvittaa! Sitä mukaa kun matkoja alkoi kertyä, alkoi kertyä myös matkakuvia. Jokaisen matkan jälkeen facebook-seinäni täyttyi matkakuvista ja jotain yritin niihin kuvatekstiksi kirjoittaa tajuten kuitenkin heti, ettei muutama rivi kertonut matkasta oikeastaan yhtään mitään. Kuvat hukkuivat uutisvirtaan ja tuskin niitä kukaan jaksoi loppuun asti selata, oli niitä niin huikea määrä. Jossain kolkutti ajatus, että maailmassa on varmasti myös sellaisia, joita kuvat ja niiden tarinat kiinnostaisi ihan oikeasti, ei vain siksi, että ne hetkellisesti tukkivat facebookin uutisvirran niiltä onnettomilta, jotka kaverilistallani kyseisessä sosiaalisessa mediassa olivat. Ja toki halusin myös itselleni järkevän paikan ja muodon palata matkatunnelmiin kätevästi aina, kun halusin fiilistellä jotain tekemääni matkaa.

 

IMG_1903

IMG_1947

 

Aloin tehdä kuvistani Ifolor-kuvakirjoja. Se olikin mukavaa puuhaa ja kirjoihin sai kirjoittaa myös tarinoita retkiltä ja tilanteista, joissa kuvat on räpsitty. Olin hetken aikaa hyvinkin tyytyväinen tähän tapaan tallentaa tehdyt matkat muistojen kansioihin. Jossain vaiheessa aloin miettiä paljonko kirjoja olisi esimerkiksi viiden vuoden kuluttua. Herranen aika, minähän voisin pian perustaa kirjaston, joka olisi keskittynyt pelkästään matkakuviin ja -tarinoihin. Kirjaston sijaan perustin kuitenkin matkablogin. Hetken aikaa tutkin eri mahdollisuuksia päätyen hyvin helppoon ja simppeliin Bloggeriin. Olin innoissani, minulla oli viimeinkin paikka mihin mahtui äärettömästi kuvia ja tekstiä!

Bloggaamiseni oli pienimuotoista enkä osannut odottaa mitään lukijoita, kommentteja jne. Kunhan kirjoitin omaksi ilokseni ja jos joku löytää blogiini niin kiva! No löysihän sinne jossain vaiheessa joku. Se tunne, kun saat ensimmäisen kommentin johonkin postaukseesi! Hyvät hyssykät, joku on lukenut blogiani! Kuten jo alussa mainitsin, tutustuin blogimaailmaan oikeastaan samaan aikaan kun perustin omani. En minä aluksi ymmärtänyt mitä kaikkia väyliä pitkin voisin tuoda blogia muidenkin tietoisuuteen. Kunnes nälkä kasvoi syödessä ja tietoisuus, kun vähitellen löysin itselleni luettavaa muiden matkablogeista. Näin on matkan varrella tullut liityttyä instagramiin ja twitteriin sekä bloggaajille tarkoitetuille sivustoille esimerkiksi Blogipolkuun.

Hiukan ennen blogini yksivuotissynttäreitä alkoi mielessäni kutkutella ajatus omasta domainista ja uudesta hienosta sivusta, jota olin vähän salaa wordpressin ilmaisversiolla testannut. Tuumasta toimeen, löysin omiin tarkoituksiini sopivan palveluntarjoajan ja väsäilin blogin uuteen kuosiin syyskuussa 2015. Blogini oli vielä niin uusi tulokas blogimaailmassa, että oli oikeastaan aika helppo siirtää blogi uuteen osoitteeseen.

 

IMG_1949

 

Ja tässä sitä nyt ollaan. Uudella sivulla olen bloggaillut nyt kolme kuukautta ja olen ollut tyytyväinen muutokseen. Mielenkiintoni matkailua kohtaan on laajentunut ja olen oppinut näkemään mm. lähimatkailun ihan uusin silmin. Aina ei tarvitse olla töistä lomaa ja hirveät suunnitelmat lähteäkseen reissuun. Lähes jokaiselta paikkakunnalta Suomessa löytyy varmasti jotain mielenkiintoista nähtävää, jota voi käydä ihmettelemässä lähiseudulla ihan vaikka sunnuntai-ajelun yhteydessä. Vielä muutamia vuosia sitten ulkomaanmatka tarkoitti minulle sitä, että varasin matkan tyyliin tammikuussa syyslomaksi ja sitä yhtä ja samaa matkaa sitten ensin odotettiin loputtomalta tuntuva aika ja sitten fiilisteltiin  kunnes oli taas aika varata uusi matka ja aloittaa uusi odotus. Nyt selaan lentoja päivittäin, janoan uusia teemalomia kuten vaikkapa vaellusmatkoja, ymmärrän että matkustaminen on paljon muutakin kuin pötköttää viikko aurinkotuolissa ja syödä itsensä ähkyyn.

 

IMG_1925

 

Postaukset blogiini kirjoitan rehellisesti omiin kokemuksiini perustuen. Olen toki positiivisen elämänasenteen omaava tyyppi, nähnyt elämässä myös sen varjoisan puolen hyvinkin tarkkaan joten en jaksa itkeä turhista. Jos juna myöhästyy tai suositulle nähtävyydelle on kolmen tunnin jono, niin ottaahan se päähän, mutta on lopuksi yksi pienimmistä murheistani. Olen onnellinen, että olen tässä tilanteessa tänä päivänä, että saan elää näköistäni elämää, matkustaa ja mennä minne nenä näyttää tai olla menemättä jos siltä tuntuu. Ehkä tämä asenne näkyy myös postauksissa suhteellisen positiivisena kerrontana, mutta perustuu aina rehelliseen mielipiteeseen kokemastani. Osaan minä valittaa ja olla hankalakin jos aihetta annetaan. Blogiyhteistyötä olen tehnyt tähän mennessä vain oman laihan kukkaroni kanssa, mutta se on ollut antoisaa.

Mitä tulevaisuudessa? Blogista on tullut rakas matkakumppani ja mukava on ollut huomata, että mitä enemmän kirjoitan ja tutkin maailmaa, sitä mukaa blogissa on vilskettä ja aina joku jää lukijaksi kulkemaan kanssani uusille reissuille. Tästä nöyrin kiitokseni teille jokaiselle! Toivottavasti viihdytte matkassani myös tulevilla reissuilla ja ilolla toivotan tervetulleeksi myös sinut, joka nyt ensimmäistä kertaa löydät blogiini ja sinut, joka aina silloin tällöin käyt katsomassa mitä tänne kuuluu. Olette kaikki tärkeitä! Tarina jatkuu ja jo tekstissä mainittujen linkkien lisäksi pääset seuraamaan blogiani myös sen omalla facebook-sivulla, jonne postaukset päivittyvät tuoreeltaan.

Tämä haaste kiersi jo aika tiiviisti kaikki tuntemani blogit läpi joten en osaa nyt haastaa ketään mukaan.

 

” Kerää talteen elämän pienet kauniit hetket, sillä vuosien päästä ne ovat suuria ihania muistoja”