Matkablogeissa on viime viikkoina kiertänyt Päivä mun kanssa-haaste ja olen lukenut näitä postauksia mielenkiinnolla. Minusta on mukava kurkistaa bloggaajien ihan tavalliseen arkipäivään. Haasteen laittoi alulle London and Beyond-blogin Lena. Viimein sain itsekin tartuttua haasteeseen ja pääsette seuraamaan miten sujuu meikäläisen matkassa ihan tavallinen torstaipäivä.

Heräilin ennen aamuseitsemää siihen, kun tyttäreni heräsi ja alkoi valmistautua kouluun. Tarvitsen aniharvoin herätyskelloa. Yleensä herään juuri näin, tyttäreni kolisteluun. Itse voisin nukkua ehkä vielä himpun verran kauemmin, mutta en saa nukuttua kun olen kerran herännyt. Nousen ja aamun ensimmäisiin askareisiin kuuluu viedä Kalle ulos. Kalle on kovin aamu-uninen ja ei yleensä ole yhtään innoissaan lähtemään ulos tähän aikaan. Hän vetelisi sikeitä pitkälle aamupäivään jos saisi päättää.

 

Kallen kysyvä katse täytyykö todella nousta tähän aikaan ja lähteä ulos.

Kallen kysyvä katse täytyykö todella nousta tähän aikaan ja lähteä ulos.

 

Tyttäreni lähtee kouluun, heitämme hyvän päivän toivotukset ja kyselemme moneltako ollaan koulu- ja työpäivän jälkeen taas kotona. Minun aamuaskareet jatkuvat. Suihkuun, meikit naamaan, hiusten laittoa ja aamupala. Ilman kahvia ei päivä käynnisty joten sitä on saatava iso kuppi. Puuro ja mustikat ovat piste i:n päälle. Tämän jälkeen annan ruuan myös Kallelle ja käymme jälleen ulkona, jotta myös hänen päivänsä sujuisi hyvin.

2015-10-23 001

 

Aamuaskareiden jälkeen minulla on vielä hetki aikaa ja istahdan koneelle. Olen pyörittänyt mielessäni viime öistä unta, jonka näin. Takapihallani oli tiikeri. Se pyrki sisään suljetusta ikkunasta. Tämä tapahtui talossa, jossa asuin vuosia sitten. Googlettelen unijuttuja. Tiikeri edustaa voimaa, johtajuutta, elinvoimaa ja energiaa. Uneni eivät yleensä ole näin värikkäitä, mutta unet ja niiden maailma kiinnostaa minua kovasti.

Lähden töihin yhdeksäksi. Työmatka on lyhyt. Töihin ajaessani mietin talvirenkaita, jotka pitäisi pian käydä vaihtamassa alle. Taas menee rahaa ja se on pois matkakassasta. Kirosana!

Työpaikalla on mukava rento tunnelma kuten yleensä. Olen onnekas. Saan tehdä työtä, josta todella pidän! Vaihdamme työkavereiden kesken hetken kuulumisia kahvikupin äärellä. Kertaamme tulevan päivän tehtäviä ja kaikkea tavallista, mitä on tullut eteen, mitä pitää hoitaa ja mitä on hoidettu. Siirryn oman työpöytäni ääreen. Tulostan mainosajolistat ja laitan mainokset ajoon. Poimin päivän uutiset ja käyn lukemassa ne. Päivän aikana spiikataan mainoksia, tiedotteita ja uutisia. Ruokatunnin pidän noin kello 13:00. Kipaisen läheiseen K-markettiin ja päätän syödä vain ihan einesruokaa. Härkäruukku ja jälkiruuaksi Kismet-suklaa, niillä selviää iltaan asti!

Niin hyvää ettei sanotuksi saa!

Niin hyvää ettei sanotuksi saa!

 

Ruokatunnin jälkeen työt jatkuvat kutakuinkin samoilla linjoilla kuin ovat alkaneetkin. Laitan ajoon seuraavan päivän mainokset. Valmistelen aamulähetyksen. Taidetaan me spiikata vielä joku mainoskin pyörimään. Välillä juodaan kahvit ja parannetaan maailmaa. Valitsin tähän postaukseen arkipäivän jolloin minulla oli aamuvuoro. Ihan yhtähyvin olisin voinut valita vaikkapa jonkun viikonlopun päivistäkin, sillä teen vuorotyötä. Jos kirjoittaisin päivästä jolloin olen ollut iltavuorossa, silloin olisin lähetyksessä äänessä koko ajan. Vastaisin puhelimeen, kysyisin kuuntelijan toivekappaleen ja laittaisin biisin soimaan. Pyhä tai arki, I love my job!

 

2015-10-23 0011

 

Päivän työt on purkissa noin kello 16:00. Ajelen kotiin. Bensavalo vilkkuu, mutta en jaksa käydä tankkaamassa. Ihan oikeasti joskus vielä jään välille, kun pitkitän auton tankkaamista aina niin kauan kuin mahdollista. Kotona päätän alkaa siivoamaan. On jotenkin kivempi herätä perjantaina alkavaan viikonloppuun, kun koti on siisti. Siivousapulaiseksi ilmoittautuu yksi vapaaehtoinen.

 

Joko aloitetaan?

Joko aloitetaan?

IMG_7041

 

Siivousten jälkeen on ruuan vuoro. Fiksaan paistinpannulla edelliseltä päivältä jääneen tonnikalapastan rippeet sipulilla ja lorauksella soijakastiketta. Syömme tyttäreni kanssa ja juttelemme päivän touhuista. Kun olemme syöneet Kalle saa ruokansa ja toivon niin, että sade ulkona olisi loppunut ja pääsisin kunnon lenkille. Turha toivo! Teen pienen kävelyn Kallen kanssa, mutta miksikään lenkiksi sitä ei voi nimittää. Harmittaa. Vihaan syksyä! Vihaan tätä pimeää ja sadetta ja kylmää! Olen usein miettinyt syntyneeni väärään maahan.

Loppuillan otan rennosti. Avaan läppärin ja luen muutaman sunnuntaistriimiin osallistuneen matkabloggaajan blogikirjoituksen sekä kommentoin niitä. Ihania matkakertomuksia, jotka piristävät ja saavat haaveet lentämään! Laitan iltakahvit tippumaan ja katson Salkkarit. Aki Nikkinen juonii taas jotain.

 

IMG_7044

 

Palaan läppärin ääreen. Nyt surffaan parin matkanjärjestäjän sivuilla. Olen pyöritellyt tulevia matkasuunnitelmia mielessäni. Haluaisin etelän auringon alle. Ehkä hiihtolomalla. Olen luvannut tytöilleni risteilyn marraskuulle. Katselen vaihtoehtoja. Haluan ensikeväänä vaeltamaan, mutta ajankohta pitäisi olla toukokuulla. Perehdyn näihin vaihtoehtoihin. Olen löytänyt pari mielenkiintoista reissua, mutta en osaa päättää. Luen matkaohjelmat tarkasti. Yövytäänkö täällä hotellissa? En halua mihinkään yhteistelttaan. Mandala Travelin matkailta olisi maanantaina Helsingissä teatteri Andorrassa. Tietenkin Helsingissä! Istuisin junassa yhteensä melkein kokonaisen työpäivän verran. Maksaisin tässä vaiheessa junalipuista noin satasen, ehkä enemmänkin. Pitäisi siellä kait syödäkin. Juu ei, sillä rahalla maksan jo sen vaellusmatkan varausmaksun. Mutta menkää ihmeessä joku paikanpäälle! Minä menisin, mutta nyt pihistelen jotta saan joskus ne matkarahat kasaan ja pääsen pois täältä loskasta!

 

IMG_7059

 

Näin kuluu loppuilta. Tyttäreni on hipsinyt jo nukkumaan. Asunnon täyttää Kallen tasainen kuorsaus. Pian ollaan seuraavan vuorokauden puolella. Olen sekä ilta- ja aamuvirkku joten iltani venähtävät yleensä puolenyön pintaan, usein jälkeenkin ennenkuin vedän peiton korviin ja pääsen nukkumaan.

Suurinpiirtein näin mielenkiintoinen on minun arkeni. Onnittele itseäsi jos jaksoit lukea loppuun! Tämä haaste on kiertänyt jo monessa matkablogissa, mutta tietenkin tämän saa ottaa vastaan jos haluaa. Voisin tässä vielä haastaa mukaan tyttäreni Petran kertomaan ihan normaalista arkipäivästään. Säännöt ovat simppelit. Tee kooste päivästäsi blogiisi!

Blogiani voit seurata facebookissa, twitterissä ja instagramissa.