Vaellusviikkomme oli edennyt jo sunnuntaihin ja edessä oli kolmas vaelluspäivä. Tänään patikoisimme Catinaccio-solaan ja alustavaksi aikatauluksi päivän ohjelmalle oli merkitty 4-6 tuntia. Tänään annettiin myös kaksi vaihtoehtoa vaellusreitille. Aluksi vaeltaisimme yhdessä päämääränä Rifugio Vajolet 2245 metrin korkeudessa ja söisimme siellä lounaan. Lounaan jälkeen voisi valita lähteekö vaativammalle reitille jyrkkää vuorenrinnettä pitkin vai palaako takaisin samaa reittiä kuin mitä tulimme.

Vaativa reitti aiheutti tietenkin kysymysryöpyn oppaallemme Kaisalle. Halusimme tietää mahdollisimman tarkasti miten paljon vaativampi reitti eroaa normaalista. Oliko reitillä jyrkkiä ala- tai ylämäkiä? Miksi se oli laitettu vaihtoehtoiseksi reitiksi. Eivätkö kaikki ehkä selviäisi siitä? Näitä ja varmasti monia muitakin kysymyksiä tuli mieleen. Vaikka tähänastiset reittimme olivat olleet suhteellisen helppoja, olimme kuitenkin saaneet tuntumaa myös vuoriston asettamiin haasteisiin. Jyrkkä alamäki voi olla todella hankala kulkea, etenkin jos siinä on irtosoraa, joka voi lähteä luisumaan askelten alla. Korkealla vuorenrinteellä voi pienikin korkeanpaikankammo saada uudet mittasuhteet. Kaisa oli taitava opas ja joukossamme oli kokeneita vaeltajia, mutta silti tarkkuutta ja varmuutta tarvittiin etenkin haastavilla osuuksilla.

Kaisa kertoi, että vaativalla osuudella menisi tietenkin kauemman aikaa. Lisäksi se piti sisällään aluksi jyrkähkön nousun ylös vuorenrinnettä ja sen jälkeen olisi melko pitkä alamäki. Reitin vaikeus oli sen kapeus. Näiden tietojen valossa sitä sitten puntaroitiin lähteäkö reitille vai ei.

 

IMG_5397

Kaisa näyttää meille kartalta päivän kulkua.

IMG_5401

IMG_5404

 

Vaelluksen yhteinen osuus oli tosi mukava reitti . Saimme jälleen kerran nauttia hurmaavista maisemista ympärillämme. Reittimme alkoi Ciampedie kabiinilta, joka oli meille tuttu jo ensimmäisen päivän juustomaistiaisista.

 

IMG_5400

 

Alkutaival oli metsäistä rinnettä polkua pitkin, jonka varrella kukkivat alppiruusut ja monet muut kukat. Puiden lomasta pilkottivat vuorenhuiput. Maisema oli useamman kerran kuin postikortti. Sitä oli vain pakko pysähtyä ihailemaan.

 

IMG_5406

IMG_5415

IMG_5417

 

Dolomiitit, nämä Unescon maailmanperintölistallekin päässeet jylhät, kauniit, armottomat järkäleet ympäröivät meitä lähes kaikkialla minne vain pään käänsi. Aikaisin aamulla ja illalla auringon painuessa mailleen vuoren seinien voi nähdä hohtavan punertavan eri sävyissä. Maisemat ja puitteet tälle vaellusmatkalle olivat taianomaiset ja erilaiset uskomukset ja tarinat, jotka liittyivät vuoristoon olivat kuin osa paikan salaperäistä historiaa. Kuulimme Kaisalta jälleen tarinan Latemarvuoren noidasta.

Vuorilla asui Laurino niminen mies, jolla oli valtava puutarha täynnä alppiruusuja ja muita kukkia täydessä loistossaan. Puutarhan kukat herättivät ihastusta ympäristössä ja epäilemättä puutarha oli Laurinon silmäterä. Puutarhan lisäksi hänellä oli toinenkin silmäterä, kuvankaunis tytär. Latemarvuoren noita, joka oli tunnetusti perso naiskauneidelle ihastui tottakai Laurinon kauniiseen tyttäreen ja halusi tämän itselleen.

Tytär viihtyi isänsä puutarhassa kukkaloiston keskellä. Eräänä päivänä Laremarvuoren noidan onnistui kaapata laurinon tytär itselleen tämän ollessa ihailemassa puutarhan kukkia. Laurino suuttui tästä niin vimmatusti, että päätti tuhota puutarhansa jokaisen kukan sanoen etteivät ne saa kukkia enää koskaan, eivät päivällä eivätkä yöllä. Mutta hän unohti sanoa aamulla ja illalla. Tarinan mukaan Laurinon kukkatarhan uskotaan heijastuvan loistossaan vuoren seinämiin aina aamuin illoin saaden ne hohtamaan punaisen eri sävyissä.

 

IMG_5408

IMG_5416

 

Meidän reittimme kulki kohti päivän ensimmäistä taukopaikkaa. Päivä oli aurinkoinen ja saavuimme sopivasti pienelle alppimajalle täydentämään vesipulloja ja hörppäämään kupin kahvia tai muuta virvoketta. Vesipulloja täyttäessä täytyi toki aina varmistua siitä, että vesi alppimajoilla oli juomakelpoista. Yleensä esim. wc:n vesihanojen yhteydessä oli varoitus jos vesi ei soveltunut juotavaksi.

 

IMG_5420

IMG_5424

IMG_5428

IMG_5432

IMG_5436

 

Taukopaikalta matka jatkui kohti lounaspaikkaa. Maasto oli enimmäkseen ylämäkeä ja sää oli lämmin. Siinä joutui jalkalihakset töihin!

Ohitimme laiduntavia lehmiä ja ihailimme upeita maisemia. Moneen kertaan täytyi kysyä itseltään onko tälläinen paikka todella olemassa. Näin kaunista, tyyntä ja rauhallista. Vastaantulevat toiset vaellusryhmät tervehtivät kuka milläkin kielellä. Jokainen näytti nauttivan olostaan ja elostaan täällä.

Viimeinen nousu lounaspaikallemme Rifugio Vajoletiin oli melko jyrkkä ja sai hikipisarat poreilemaan ohimolla. Välillä piti pysähtyä juomaan vettä ja hupparit oli tässä vaiheessa jo riisuttu aikoja sitten reppuun.

 

IMG_5444

IMG_5455

 

Rifugio Vajolet palkitsi rehkimisemme monin verroin. Maisema oli sanoinkuvaamattoman upea eikä ruokakaan tuottanut pettymystä. Kun istuimme lounasannokset edessämme saapui alppimajalle Tema-matkojen ruotsalaisryhmä, joka viimeyönä oli majoittunut hotelliimme ja osa meidän ryhmästä oli herännyt heidän tuloonsa. Tämä tuskin ketään häiritsi sen enempää, mutta asiasta saatiin silti käyntiin Suomi-Ruotsi maaottelu, kun kuulimme että heillä on tänään sama vaellusreitti kuin meillä. Pidimme visusti huolen siitä, etteivät ruotsalaiset ohittaneet meitä reitillä.

 

IMG_5471

Tilasin pastan, jossa oli kinkkua ja rucolaa.


IMG_5472

IMG_5474

IMG_5478

 

Ruokailun jälkeen oli sitten edessä valinnan paikka, lähteäkkö vaativammalle osuudelle vai palata takaisin samoja jalanjälkiä kuin olimme tulleetkin. Minä olin koko ajan kahden vaiheilla. Vaativa reitti houkutti, mutta jyrkät alamäet olivat tälläiselle tasamaahan tottuneelle Pohjanmaan tytölle aika hankalia paikkoja. Ensin ajattelin rohkeasti lähteä vaativammalle reitille. Viime tingassa peruin päätöksen ja palasin takaisin tuttua mukavaa polkua pitkin. Myöhemmin olin erittäin onnellinen siitä, että näin tein, sillä reitti oli osoittautunut todella haastavaksi ainakin osan mielestä.

Paluumatkalla näimme pelastushelikopterin, joka selvästi oli tullut hakemaan jotakuta vuorenrinteeltä. Se haki ja haki sopivaa paikkaa, josta pääsisi ottamaan kyytiin pelastettavan.  parin päivän kuluttua kuulimme Kaisalta, että lehdessä oli ollut uutinen, jossa kerrottiin tästä pelastusoperaatiosta. Kuuden hengen kiipeilyseurue oli ollut kiipeilemässä ja viimeisenä ollut nuori nainen oli pudonnut ja loukannut jalkansa niin, ettei hän pystynyt enää jatkamaan matkaa. Tällä kertaa kyseessä oli siis ihan oikea pelastustehtävä.

Kaisalta kuulimme, että aina ei välttämättä ole kyse tälläisestä tilanteesta, että odottamatta on sattunut vuorilla jokin tapaturma ja ollaan oikeasti apua vailla. Ne jotka kuuluvat paikalliseen alppiklubiin saavat jäsenmaksun maksettuaan myös vakuutuksen, joka kattaa helikopteripelastuksen kulut. Tätä käytetään häikäilemättä hyväksi. Ihmiset, jotka tähän vakuutukseen ovat oikeutettuja lähtevät vuorille uhkarohkeasti esimerkiksi aivan pienten lasten kanssa ja sitten soittavat helikopterin noutamaan heitä elleivät jaksa koko reittiä loppuun asti. Usein on siis jo lähtiessä pääteltävissä, että lapset eivät selviytyisi koko reitistä. Tähän asiaan ollaan suunnittelemassa muutosta, jotta tälläinen räikeä hyväksikäyttö saataisiin loppumaan ja helikopteri olisi valmiudessa niille, joilla oikeasti on hätä. On myös muistettav, että pelastajat riskeeraavat oman turvallisuutensa pelastaessaan muita hankalistakin paikoista.

 

IMG_5482

Pelastushelikopteri hakemassa pulaan joutunutta kiipeilijää.


Paluumatka alas kotikylää kohti sujui leppoisasti. Ryhmä jakautui suurinpiirtein puoliksi tässä kohtaa ketkä lähtivät vaativammalle osuudelle ja ketkä palasivat samaa reittiä takaisin.

 

IMG_5488

IMG_5490

IMG_5491

IMG_5493

 

Jälleen oli yksi upea vaelluspäivä illassa. Upea reitti koettiin tänään ja sen lisäksi jaloissa tuntui, että töitäkin oli tehty. Aikaa reitillä kului tämän lyhyemmänkin kaavan mukaan iltapäivä neljään asti. Kun pääsin takaisin kotikylään, oli vielä mukavasti aikaa istahtaa kylän kahvilaan juomaan lasillinen raikasta virvoitusjuomaa ja pyörähtämään muutamassa kylän putiikeista.

Illalla meillä oli perinteisesti yhteinen illallinen hotellissa ja sen jälkeen grappamaistiaiset.