Toinen vaelluspäivämme valkeni hiukan pilvisenä. Tämän päivän säätietoja oltiin tarkkailtu ja kyselty moneen kertaan, sillä tämä oli ainut päivä reissumme aikana, kun säätiedotus oli alustavasti luvannut sadetta. Kaikilla oli sadevarustus pakattuna mukaan. Kaisa rauhoitteli meitä sanomalla, että sade tulisi vasta iltapäivällä viiden aikoihin ja silloin päivän ohjelmamme alkaisi olla jo lopuillaan.

Aamupalan jälkeen kokoonnuimme hotellin etupihalle. Tänään menisimme omalla tilausbussilla Carezza-järven maisemiin. Tämän päivän lounas olisi piknik-lounas, joka kuului matkan hintaan. Tätä varten Kaisa oli käynyt ostamassa paikallisia herkkuja, jotka nyt jaettiin tasapuolisesti jokaisen reppuun. Tässä kohtaa heitettiin vähän huumoriakin! Jos se eksyy, joka ottaa kannettavakseen viinipönikän niin hänet etsittäisiin taatusti! Jos taas se eksyy, jolla on repussaan retiisit, saisi hän samoilla kaikessa rauhassa. Minä otin retiisit.

Matka Carezza-järvelle kesti noin tunnin. Olin käynyt etukäteen katselemassa kuvia tästä paikasta, mutta täytynee sanoa että yksikään kuva ei taida tehdä oikeutta paikan kauneudelle. Meitä onnisti, sillä tässä vaiheessa aurinko oli noussut pilkistelemään pilvien raosta ja kaunis sää on miltei ehdoton edellytys sille, että paikka pääsi oikeuksiinsa.

 

Häikäisevä Carezza-järvi.

Häikäisevä Carezza-järvi.

IMG_5243

IMG_5246

 

Turkoosin sinisenä, sateenkaaren eri väreissä loistava järvi, johon metsä ja taustalla kohoava Latemarvuori peilasivat itseään. Tämän järven rantaan ei saanut mennä eikä järvessä saanut uida vaan sitä ihailtiin ylempää tasanteelta, josta lähti myös päivän vaellusreittimme metsään.

Tällä taianomaisella Dolomiittien alueella oli paljon vanhoja uskomuksia, jotka yhä vieläkin elivät kertomuksissa. Yksi näistä uskomuksista liittyy Carezza-järveen ja sen sateenkaaren väreihin. Latemarvuoren noita, joka asui nimensä mukaisesti Latemarvuorella oli rakastunut aikanaan kauniiseen Nymfiin, joka nähtiin usein järvellä. Noita yritti houkutella Nymfiä luokseen mutta turhaan. Noidan täytyi lopulta keksiä juoni Nymfin houkuttelemiseksi. Noita taikoi kauniin sateenkaaren loistamaan järven ylle ja se saikin Nymfin esiin ihastelemaan sateenkaaren värejä. Nymfi yritti kurottautua kohti sateenkaarta ja noidan aikomuksena oli napata Nymfi itselleen. Noita tuli kuitenkin hiukan liian aikaisin esiin piilostaan ja Nymfi ehti säikähtäneenä pakoon järven syvyyksiin eikä tullut enää ikinä esiin. Noita suuttui juonensa epäonnistumisesta niin, että se hajotti sateenkaaren tuhansiksi palasiksi, jotka putosivat järveen. Tästä syystä tarinan mukaan järvi loistaa edelleenkin kauniilla säällä kaikissa sateenkaaren väreissä.

 

IMG_5256

IMG_5257

 

Alueen mystiikka on kiehtonut ja inspiroinut myös taiteilijoita. Aikoinaan Agatha Christie vieraili Grand Hotel Karezzassa ja sijoitti romaaninsa Neljä Suurta tapahtumat tänne Carezza-järven maisemiin. Grand Hotel Karezza on edelleen toiminnassa. Se tarjoaa lähinnä lomaosake tyylistä majoitusta.

 

IMG_5286

Grand Hotel Karezza.

Grand Hotel Karezza.

 

Tämän päivän vaellus oli lyhyehkö ja erittäin helppo. Lähdimme matkaan Carezza-järven rannalta kohti metsäpolkua. Kasvillisuus oli rehevää ja maasto täysin erilainen kuin muina päivinä. Metsämaisemat toivat monelle mieleen kotiseudun tai kansallispuiston tyylisen paikan eikä yhtäkkiä tuntenut olevansa lainkaan Italian Alpeilla.

 

Kohti uusia seikkailuja!

Kohti uusia seikkailuja!

IMG_5265

 

IMG_5280

IMG_5287

IMG_5289

 

Saavuimme paikalle, johon oli määrä pystyttää päivän piknik. Tällä matkalla oli vain tämä yksi piknik-lounas. Vaellusmatkoilla piknik-lounaat ovat hyvinkin yleisiä, mutta kaikissa kohteissa ei ole vaellusreittien varrella mahdollista lounastaa missään muualla. Meidän vaellusreittiemme varrelle osui mukavasti alppimajoja, joita hyödynsimme lounastamiseen tukien samalla tietenkin paikallista elinkeinoa.

Kaikki osallistuivat piknikin kattamiseen ja sitten vain istuttiin alas ja nautittiin.

 

IMG_5295

IMG_5296

IMG_5298

 

Piknikin jälkeen matka jatkui vielä tovin samanlaisissa metsäisissä maisemissa kuin oli alkanutkin. Tämän päiväinen vaellusosuus oli lyhyempi, koska meillä oli vielä iltapäivällä luvassa kaupunkiretki Bolzanoon.

 

IMG_5304

IMG_5306

IMG_5310

 

Kun päivän lyhyehkö ja helppo vaellus oli takana, pakkauduimme taas meille varattuun bussiin ja otimme suunnaksi kaupunkikohteen Bolzanon. Bolzano on reilun 100 000 asukkaan kaupunki Etelä-Tirolin alueella Pohjois-Italiassa. Bolzanossa noin 26% väestöstä puhuu äidinkielenään saksaa ja se olikin kieli, jolla täällä pärjäsi englantia paremmin. Tai olisi pärjännyt mikäli olisi osannut saksaa. Pieni osa Etelä-Tirolin alueen asukkaista puhuu äidinkielenään myös ladinoa ja ladinon lippu näkyi usein katukuvassa tällä alueella liikkuessa.

Bussissa matkalla Bolzanoon oppaamme Kaisa kertoi, että kaupunki tunnetaan myös lämpöennätyksistä. Suojaisan sijainnin ansiosta helleraja paukkuu täällä rikki muuta lähialuetta useammin. Paikalliset lähtevät usein hellettä pakoon vuorille, jossa on viileämpää.

Bolzanon kuuluisin nähtävyys on Etelä-Tirolin arkeologinen museo, jossa säilytetään jäämies Özin muumioitunutta ruumista. Jäämies Özi löydettiin vuonna 1991 vuoristosta jäätyneenä ja muumioituneena hiukan sulaneesta lumihangesta. Löydön teki saksalainen pariskunta, joka oli lomailemassa alpeilla. Aluksi he epäilivät ilmoittaa löydöstään viranomaisille, mutta tehtyään sen ruumis kaivettiin esiin ja siitä tuli yksi 1990-luvun tärkeimpiä arkeologisia sensaatioita ja löytöjä. Aluksi Italia ja Itävalta kiistelivät siitä kumman valtion puolella löytö tehtiin ja sen selvetämiseksi tehtiin hyvinkin tarkkoja mittauksia. Asian ratkettua Italian eduksi päätettiin muumion säilytyspaikaksi Bolzanon arkeologinen museo ja muumio sai nimensä Öztalin vuoriston mukaan.

 

Etelä-Tirolin arkeologinen museo Bolzanossa.

Etelä-Tirolin arkeologinen museo Bolzanossa.

 

Jäämies Özin tarinassa on vielä paljon aukkoja ja tutkimukset hänen elämänsä vaiheista ovat yhä kesken. Hänen on todettu eläneen alpeilla noin 3300 eaa. Aluksi tietenkin ajateltiin hänen kuolleen vuoristossa pakkaseen ja hypotermiaan, mutta tutkimukset ovat osoittaneet, että hänen ruumiissaan on viitteitä väkivaltaiseen kuolemaan. Ruumiissa on jälkiä nuolesta, joka on osunut selkään. Siitä millaisessa tilanteessa hän on tullut ammutuksi on paljon arvailuja. Özin arvellaan mm. olleen heimopäällikkö ja joutuneen yhteenottoon toisen heimon kanssa.

Jäämies Özin muumiosta ei ole kuvaa, sillä sitä ei saanut kuvata. Alla kuitenkin hänestä muotoiltu muotokuva, joka on esillä museossa.

 

Muotokuva siitä miltä jäämies Özin tutkimusten mukaan ajateltiin näyttäneen.

Muotokuva siitä miltä jäämies Özin tutkimusten mukaan ajateltiin näyttäneen.

 

Vierailtuamme museossa meillä oli vapaata aikaa kaupungilla. Päivä oli lämmin, Bolzano todisti maineensa lämpöennätysten suhteen. Bolzanon sydän on Piazza Walter, aukio jolle ihmiset kokoontuivat viettämään aikaa ja istuskelemaan lukuisissa ulkoilmakahviloissa.

 

IMG_5361

IMG_5363

IMG_5356

 

Kaupunki oli soma ja siellä oli paljon ostosmahdollisuuksia. Oli lauantai, kun vierailimme täällä joten liikkeet tietenkin sulkivat ovensa aikaisemmin.

 

IMG_5334

IMG_5335

IMG_5336

IMG_5346

 

Kaupungissa on Dominikaaninen luostari, mutta siellä emme vierailleet, vaikka se olisikin ollut kiehtova, mutta näin päiväseltään aika ei riitä aivan kaikkeen.

 

Bolzanon Dominikaaninen luostari.

Bolzanon Dominikaaninen luostari.

 

Piazza Walterin laidalla seisoi ylväänä Bolzanon katedraali ja siellä kävimme piipahtamassa.

 

IMG_5353

IMG_5362

IMG_5365

IMG_5367

 

Bolzanon helteisessä säässä olimme jo lähes unohtaneet, että tälle päivälle oli luvattu sadetta. Hiukan ennen kuin kello näytti viisi iltapäivällä, alkoi taivaalle kerääntyä tummia pilviä. Viideltä meidän oli määrä tavata Piazza Walterin laidalla ja lähteä paluumatkalle hotelliin. Kun ajelimme bussilla kohti hotellia, satoi jo oikein reilusti. Hyvin oli Kaisa osannut arvioida päivän aikataulun ja jopa sateen tulemisen!

Illalla meitä odotti hotelli Dolasillan maittava illallinen. Alkuruuaksi olin tälläkertaa valinnut tulisen chilipastan. Pääruoka koostui liharuuasta ja jälkiruokana oli kaikille mansikoita kermavaahdolla.

 

Dolasilla