Ensimmäinen aamu Italian Dolomiiteillä. Herään jo hyvin varhain ja menen parvekkeelle katselemaan, kun päivä nousee. Aamu on utuinen, hiukan viileäkin joten pujahdan nopeasti takaisin huoneeni lämpöön tutkimaan päivän ohjelmaa. Tänään lähtisimme ensimmäiselle vaellukselle, joka suuntautuisi  Paolina- ja Costalunga-solaan.

Maistuvan aamupalan jälkeen kokoonnuimme hotellin pihalle, jossa Kaisa jakoi meille hissi- ja bussikortit. Niillä pääsisimme koko viikon liikkumaan paikallisbusseilla sekä hiihtohisseillä ja kabiineilla. Tämän päivän vaellus alkoi bussimatkalla kohti Paolina-solaa. Vajaan tunnin bussimatkan jälkeen jatkoimme matkaa tuolihissillä.  Se olikin minulle jännityksen paikka, sillä en koskaan aikaisemmin ollut sellaisessa kyydissä istunut. Sydän pamppaillen kuuntelin ohjeita hypätä vauhdissa kyytiin, vetää turvakaari eteen ja nousta ylhäällä pois sitten kun turvaverkko näkyy alapuolella.

Aluksi istuin hississä kuin patsas liikkumatta. Tunsin kuinka hissituoli heilahteli hiljakseen tuulessa. Välillä se pysähtyi kokonaan ja minä lakkasin melkein hengittämästä. Tähänkö nyt jäätiin? Lopulta uskalsin kunnolla avata silmäni, kääntää päätäni ja katsoa maisemaa ympärilläni. Jostain kantautui lehmänkellon kalke. Aika upeaa, ajattelin ja pystyin jo vähän rentoutumaan. Loppumatka sujui mukavammin vieruskaverin kanssa jutellen.

 

IMG_5132

IMG_5134

IMG_5138

 

Hissin yläpäässä oli alppimaja Rifugio Fronza Kölner Hütte, jossa vielä pidimme vessatauon ja tankkasimme hiukan juomista ennen päivän patikan alkamista.Lähdimme reitille numero 549 joka oli sora- ja kivipolkua kohti Costalunga-solaa.

 

IMG_5141

IMG_5145

IMG_5146

IMG_5149

IMG_5151

IMG_5152

 

Matka jatkui kohti Christomannosin monumenttiä. Theodor Christomannos eli vuosina 1854-1911 ja oli vaikutusvaltainen poliitikko sekä matkailun edelläkävijä, joka taisteli tieverkon saamiseksi Etelä-Tirolin alueelle. Pronssinen kotka on pystytetty hänen muistokseen muistuttamaan siitä merkityksellisestä työstä, jota hän on tehnyt alppimatkailun edistämiseksi.

 

IMG_5164

 

Monumentin luona pidimme huilitauon, lepuutimme jalkoja ja tankkasimme vettä. Sekä tietenkin ihailimme suunnattoman upeita maisemia.

 

IMG_5166

IMG_5171

 

Matka jatkui kohti päivän lounas- ja lepotaukoa. Maasto oli suhteellisen helppokulkuista. Ei liian rankkoja ylä- tai alamäkiä ja polkukin oli ihan kunnon polku. Maisemat ympärillä olivat häikäisevät ja sää suosi meitä todella ihanalla auringonpaisteella. Tämäkään ei ollut mikään itsestäänselvyys, vaikka kesäkuun loppua jo elettiinkin, sillä säät täällä voivat olla epävakaiset aina heinäkuulle saakka. Tema-matkat oli aloittanut kautensa täällä meidän ryhmää edeltävällä viikolla ja se oli ollut säiden puolesta huomattavasti kehnompi.

 

Reput selkään ja matka jatkuu taas!

Reput selkään ja matka jatkuu taas!

Siellä meidän päivän lounaspaikka jo häämöttää.

Siellä meidän päivän lounaspaikka jo häämöttää.

 

Lounas ei kuulunut matkan hintaan joten maksoimme sen itse. Tilasin jotain pastaruokaa talon tapaan. Ruoka oli oikein maittavaa ja sille tuli hintaa suurinpiirtein kymmenen euroa. Ruokailun päätteeksi Rifugion henkilökunta tarjosi vielä halukkaille grappamaistiaiset.

 

IMG_5183

 

Olimme 2280 metrin korkeudessa ja vaikka sää oli aurinkoinen, vilpoinen tuuli pakotti kaivamaan hupparin repusta. Välillä oli kyllä melkoista säätöä pukeutumisen kanssa kun ajoittain tarvitsi hupparin, etenkin jos hikisenä hiukan istahdit lepotauolla ja sitten taas hetken kuluttua oli kuuma.

Täällä oli myös mahdollista yöpyä ja monet tekevätkin tänne yön yli vaelluksia, sillä vuorilla löytyy majatalon tapaisia paikkoja, joissa matkailijat nukkuvat yhdessä isossa huoneessa.

 

Tässä yöpaikassa on mahdollista yöpyä ja jatkaa vaellusta seuraavana päivänä.

Tässä yöpaikassa on mahdollista yöpyä ja jatkaa vaellusta seuraavana päivänä.

 

Lounaan jälkeen matka jatkui kohti kotikylää. Meillä oli heti lounaspaikalta lähdettäessä vähän alamäkeä, jossa sai mennä taiten ettei jalka livennyt irtosoran mukana.

Reitit olivat todella hyvin merkittyjä. Kylteissä ei mainittu matkaa kilometreissä vaan ajallisesti kauanko reittiin kuluisi aikaa. Tämä oli tosi järkevä tyyli merkitä reitit, sillä vuoristossa kulkemiseen saattoi kulua yllättävästi aikaa ja oli hyvä ottaa huomioon, että ehtii määränpäähänsä ennen pimeän tuloa tai hissien sulkemista.

 

IMG_5188

Kotikylään olisi tästä matkaa ajallisesti tunti ja neljäkymmentä minuuttia.

IMG_5191

IMG_5192

 

Reitin varrella murmeli kurkisteli meitä kolostaan. Oppia ikä kaikki, sillä kun joku huudahti ”murmeli!”, niin minä hain katseellani vähintäänkin vasikan kokoista eläintä enkä ymmärtänyt, että kyseessä oli maan alla asuva oravan sukulainen.

 

IMG_5195

 

Ohitimme pienen juustotilan eli Malgan. Sen pihassa minun oli aivan pakko pysähtyä sen verran, että kävin moikkaamassa ihastuttavaa koiravauvaa, joka oli löytänyt itselleen oikein sopivan lepopaikan.

 

IMG_5203

Olenko vähän söpö?

IMG_5201

IMG_5208

 

Päivän vaellus alkoi olla loppusuoralla. Vielä muutama mutka ja saisimme kotikylän näkyviin. Ensimmäinen vaelluspäivä yllätti todella positiivisesti. Tässä vaiheessa oltiin jo pitkällä iltapäivän puolella eli tunteja reitillä oli mennyt neljästä viiteen. Matka ei tuntunut mitenkään liian pitkältä tai raskaalta.

 

IMG_5209

IMG_5217

IMG_5223

 

Päivän patikka päättyi ylätasanteelle, josta oli upea näköala alas kotikyläämme Vigo di Fassaan. Meidän päivän ohjelmamme ei kuitenkaan ollut vielä tässä, sillä matkanjärjestäjän toimesta meille oli luvassa vielä juusto- ja viinimaistiaiset Rifugio Ciampediessä.

 

tasanne

Alhaalla näkyy kotikylämme Vigo di Fassa.

IMG_5238

IMG_5233

 

Asetuimme Ciampedien terassille istumaan ja odotimme millaisia herkkuja eteemme tuotaisiin. Ryhmäämme kuului matkaajia, jotka olivat olleet jo useammalla eri matkanjärjestäjien vaellusmatkoilla mukana. Yleinen mielipide tuntui olevan, että Tema-matkoilla on eniten tälläistä pientä ohjelmaa patikoinnin lomassa. Tämä ajatus perustuu siihen mitä kuulin muiden keskustelevan, omakohtaista kokemusta minulla ei asiasta ole, sillä tämä on ensimmäinen vaellusmatkani, jolla ikinä olen elämässäni ollut. Maalaisjärjellä ajatellen tälläisen pienen juusto- ja viinimaistelun järjestäminen reitin varrelle osuvassa Rifugiossa ei kuitenkaan voi olla kovin vaikeasti järjestettävissä, mutta antaa todella kivan lisämausteen reissulle.

 

IMG_5236

IMG_5237

 

Juustomaistiaisten antimet näyttivät hyvälle ja myös maistuivat hyvälle. Kyllä näissä merkeissä kelpasi istuskella ja käydä läpi vaellusreittiä, johon kaikki tuntuivat olevan kovin tyytyväisiä. Juustomaistiaisten päätteeksi hurautimme kabiinilla alas kotikyläämme ja hotelliimme, jossa meillä oli muutama tunti aikaa levätä ja virkistäytyä ennen illallista.

Illalliset hotellissa kuuluivat matkan hintaan. Kokoonnuimme hotelli Dolasillan viihtyisään ruokasaliin puoli kahdeksan aikaan iltaisin syömään illallisen, jonka olimme etukäteen valinneet aamupalalla pöydässä kiertävästä listasta. Aluksi tuntui hiukan hassulta, että jo aamulla ja toisinaan jopa edellisenä iltana piti tietää mitä sitä illalla haluaisi syödä.

Ensimmäisenä iltana olin valinnut alkuruuaksi voitaikinakuoressa olevaa kaalihöystettä. Pääruuaksi olin rastittanut leipäkuoressa olevaa porsasta lisukkeinaan pinaattia ja perunaa. Eikä unohtaa sovi jälkiruokaa, joka oli aina kaikille sama. Joka ilta ennen tätä settiä oli tarjolla vielä salaattipöytä, josta ruokailu aina aloitettiin. Voin sanoa ettei nälkäisenä tarvinnut mennä nukkumaan!

 

2015-07-02 001

 

Tälläisiin tunnelmiin päättyi ensimmäinen vaelluspäivämme. Päivästä jäi erittäin hyvä mielikuva ja innolla odotin tulevia päiviä. Tämä oli niin minun juttuni!