Kesäkuussa 2015 pääsin vihdoin toteuttamaan pitkäaikaisen unelmani vaellusmatkasta. Patikointi ja erilaiset vaellukseen liittyvät retket olivat kiinnostaneet minua jo kauan, mutta syystä tai toisesta tämä haave oli aina joutunut väistymään kaiken muun reissaamisen tieltä. Varasin reissun hyvissä ajoin jotta ehdin valmistautua kunnolla ja säästää matkakassaan rahaa. Kun sitten vihdoin koitti se päivä, että tein Helsinki-Vantaalla lähtöselvitystä Lufthansan lennolle Frankfurtin kautta Venetsiaan, tuntui ihan uskomattomalta että olenko todellakin lähdössä Italian Dolomiiteille viikoksi vaeltamaan.

Perillä Venetsiassa meitä oli vastassa Tema-matkojen opas Kaisa. Heti ensihetkistä pystyi havaitsemaan, että olimme saaneet erittäin asiantuntevan ja ammattitaitoisen oppaan. Tämä tunne vain vahvistui viikon aikana. Hämmästyin ehkä vähän seurueemme kokoa, joka oli vain viisitoista henkilöä. Olin olettanut meitä olevan matkassa paljon enemmän, sillä olimme jo ajat sitten voineet Tema-matkojen sivuilta todeta matkamme kohdalla merkinnän ”täynnä”. Samoilta Tema-matkojen sivuilta ilmeni myös se, että matkan paikkamäärä olisi hiukan alle kolmekymmentä henkilöä. Myöhemmin saimme asiaan Kaisalta selvennystä hänen kertoessaan, että tämäntyyppisille matkoille, joilla on vain yksi opas, pyritään osanottajamäärä rajaamaan noin viiteentoista henkilöön. Ja tämän määrän täyttyessä ilmeisesti laitetaan sivuille tieto, että matka on täynnä. Ihan arvokasta tietoa itselle vastaisuuden varalle siinä mielessä, että vaikka matkan kohdalla olisikin merkintä täynnä, kannattaa olla yhteydessä matkanjärjestäjään ja kysellä eikö yksi ihminen vielä mahtuisi reissulle mukaan.

Ahtauduimme Venetsian Marco Polon lentokentällä pikkubussiin, joka veisi meidät Vigo di Fassa nimiseen kylään, jonne matka yhden pysähdyksen taktiikalla kestäisi reipas kaksi tuntia. Ajomatkan aikana saimme jo hiukan maistiaisia siitä miten uskomattoman upeissa maisemissa tuleva viikkomme tulisi kulumaan.

 

IMG_5106

IMG_5107

IMG_5108

IMG_5110

 

Pidimme pienen kahvi- ja vessatauon huoltoasemalla, josta sai halutessaan ostaa myös pientä välipalaa. Tässä vaiheessa oli jo sen verran kova nälkä, että sorruin ostamaan pienen paninin tyylisen leivän, vaikka Kaisa oli kertonut että hotellissa on meille iltapalaa varattuna huoneeseen. Jos olisin tiennyt miten upea iltapalatarjotin siellä huoneessa odotti, niin olisin varmaankin jättänyt välipalat tässä kohtaa ostamatta ja sinnitellyt nälän kanssa perille asti.

Saapuessamme vihdoin määränpäähämme hotelli Dolasillaan, oli pienen kylän ylle laskeutunut jo myöhäisillan hämärä. Kirjautuminen hotelliin sujui todella sutjakkaasti, sillä Kaisa oli jo ajomatkan aikana kerännyt henkilötietojamme ylös. Näin vältyttiin kaikenlaisten lappusten täyttämiseltä tässä vaiheessa. Saimme avainkortit ja pääsimme asettumaan taloksi sekä lepäämään pitkän päivän jälkeen.

 

IMG_5128

Tälläinen herkullinen lautanen oli odottamassa huoneessa väsynyttä matkaajaa.


IMG_5900

 

Aamupala olisi seuraavana aamuna puoli kahdeksan aikaan ja sen jälkeen lähtisimme viikon ensimmäiselle vaellukselle. Edessä oli unohtumattomia hetkiä!