On olemassa saari, jonne kaipasin jo kauan ennenkuin olin ottanut askeltakaan sen maaperällä. Joka vain kiehtoi ja jonka ihania sinivalkoisia maisemakuvia olin tuijottanut eri matkanjärjestäjien oppaista monet kerrat. Tuonne minä lähtisin jos olisi mahdollisuus. Tuo on minun paikkani! Se mahdollisuus on tullut nyt kolme kertaa. Ensimmäisen kerran vuonna 1999 ja toisen kerran vuonna 2008. Viimeisin vierailu saarella on huhtikuussa 2013.

Tämä saari tunnetaan nimellä Kreeta ja siellä erityisesti Hanian rannikko on vetänyt minua puoleensa. Vuoden 1999 matka suuntautui Agia Marinan kylään, joka siihen aikaan oli vielä hyvinkin pieni ja sympaattinen. Sympaattinen se varmasti on yhä edelleenkin, mutta kasvua on tapahtunut melkoisen paljon näiden vuosien aikana. Asuimme silloisen matkakumppanin kanssa Atrion nimisessä hotellissa, joka yhä edelleenkin löytyy ja jonne aion joskus vielä tehdä nostalgiamatkan. Kävelimme  päivittäin noin kahden kilometrin matkan Plataniakseen, joka oli jo tuolloin selvästi suurempi kylä. Teimme kävelyretkiä Plataniaksen yläkylässä ja muistan myös mukavan juna-ajelun vuoristokylissä sellaisella ”turistijunalla,” joka kulki pieniä kapeita teitä pitkin. Muistan katsoneeni silmät ymmyrkäisinä kun junan kuljettaja kahvitauolla siemaisi lasillisen ouzoa ja niin matka jatkui taas. Iltaisin kuljeskelimme Agia Marinan ja Plataniaksen välisellä tieosuudella ja mukavan tavernan sattuessa kohdalle nautimme hyvästä Kreikkalaisesta ruuasta ja sametin pehmeästä hiljakseen yöksi pimenevästä illasta. Oi niitä aikoja! Onneksi silloin oli vain se hetki ja tulevasta ei tiennyt.

 

IMG_4859

 

IMG_4862

 

 

IMG_4873

 

Vuoden 2008 matka suuntautui niinikään Hanian rannikolle, tällä kertaa tukikohtamme oli Kato Staloksen kylä ja hotelli Creta Palm. Matkaseurana oli melkoinen ryhmärämä! Pienet tyttäreni, joille matka oli ihka ensimmäinen ulkomaanmatka, vanhempani sekä sisareni. Ajankohta oli koulujen syyslomaviikko. Olin ennen matkaa huolestuneena seurannut, että lämpötila suosikkisaarellani tippui viikko viikolta kesän hellelukemista ja niinpä sää syyslomaviikolla oli jo hiukan epävakainen. Aurinkoa kuitenkin saatiin vielä, vaikka muutamana päivänä jouduimme jonkin aikaa odottelemaan, että aurinko tulisi pilvien takaa esiin ja tuuli tyyntyisi. Edellisestä ulkomaanmatkastani oli tuolloin kymmenen vuotta aikaa eikä reissuja mitenkään tiuhaan tahtiin oltu tehty joten ehkäpä sitten tuossa loma-ajankohdan valinnassa en ollut ihan terävimmilläni. Rakkaita muistoja on kuitenkin jäänyt mieleen tältä lomalta eikä pari hiukan tuulisempaa päivää haitannut tahtia yhtään.

 

 

we

Tässä ryhmärämä on jollain matkanjärjestäjän retkellä, johon kuului mm. luostarissa käynti. Näköaloja sai tällä tasanteella ihailla kaukoputkella, johon onneksi paapan taskusta löytyi muutama kolikko, eihän se muuten olisi toiminut!

 

Eletään huhtikuuta 2013 ja jälleen on lomaoppaasta valikoitunut reissukohteeksi Hanian rannikko Kreetalla.  Tällä kertaa matkaa kanssani taittoivat nuorimmainen tyttäreni, sisareni sekä äitini. Lomakohteemme oli pieni ja rauhallinen Geranin kylä. Matkaan lähdimme huhtikuun lopussa jolloin tämä suomalaisten suuressa suosiossa oleva lomakohde oli vasta heräilemässä uuteen kesäsesonkiin. Matkustimme Finnmatkojen (TUI) asiakkaina ja hotelli johon majoituimme oli Blue Village Atlantica Caldera Beach. Meidän saapuessa hotelli avasi juuri ovensa uuteen kesäkauteen ja olimme hotellin ensimmäiset vieraat tuona kesänä. Siitä hyvästä saimme nauttia Kreikkalaisesta vieraanvaraisuudesta, sillä hotelli oli järjestänyt pienimuotoiset avajaiset ja tervetulotilaisuuden.

 

IMG_1715

 

Hotelli oli todella upea! Hotellialue muodostui muistaakseni kolmesta eri alueesta muodostaen Finnmatkojen tuolloin luokituksessaan käyttämän Blue Village-kylän, jossa palvelut ja hotellien allasalueet olivat kaikkien Finnmatkalaisten käytössä. Yksi alueen hotelleista avasi vasta myöhemmin, se ei tosin meidän lomaamme vaikuttanut millään tavalla. Hotellissa ei myöskään heti kauden ensimmäisinä päivinä ollut välttämättä kaikki palvelut toiminnassa, esimerkiksi spa-osaston kosmetologi, hieronta ym. palvelut avautuivat vasta seuraavina viikkoina.

Tilaa hotellissa oli yllin kyllin ja aina hotellilla ollessamme viihdyimme sen upealla allasalueella aivan meren rannassa. Upean allasalueen ainoa miinus oli, että vesi altaassa oli aivan järjettömän kylmää! Siellä uiminen oli oikeastaan aika mahdotonta, koska säätkään eivät olleet vielä mitenkään paahtavan kuumat. Sääliksi kävi tyttörukkaa, jonka kovasti olisi tehnyt mieli uimaan, mutta suurimmaksi osaksi täytyi tyytyä vain liottelemaan jalkoja altaan reunalla tai makoilemaan uimapatjan päällä. Lämmitetyt altaat eivät kaiketi ole kovin yleisiä Kreikassa.

 

IMG_1751

 

IMG_1802

 

Hotellissa toimi matkanjärjestäjän lastenkerhoja ihan pienille sekä vähän suuremmille lomanviettäjille. Tuohon aikaan tyttäreni vielä viihtyi omalle ikäryhmälleen tarkoitetussa kerhossa, jossa pohjoismaalaisen ohjaajan kanssa tehtiin esimerkiksi pieniä seikkailuretkiä hotellin alueella. Finnmatkojen maskotti Bamse-nalle ystävineen oli myös päivittäinen näky paraateineen.

 

IMG_1748

 

IMG_1757

IMG_1833

 

Hotellilla järjestettiin iltaisin ohjelmaa vaihtuvin teemoin. Esiintymislava oli ruokasalin yhteydessä ulkoterassilla, ja koska söimme useampana iltana hotellilla tulimme seuranneeksi esityksiä  illallisen yhteydessä tai sen päätteeksi. Näimme Kreikkalaisia tanssiesityksiä, merirosvoteemaa ja monta muuta. Hotelli ansaitsee pisteet myös maittavasta ruuasta herkkuja notkuvine jälkiruokapöytineen.

 

IMG_1980

IMG_2042

IMG_1838

IMG_1842

 

Viikon aikana teimme myös yhden matkanjärjestäjän ohjelmassa olevan opastetun retken. Saarikierroksen nimellä kulkeva retki herätti meidät aamuvarhaisella ja lähdimme bussilla ylös vuoristoon. Ensimmäinen pysähdyksemme oli pienessä tavernassa, jossa söimme aamupalaa ja ihailimme maisemia nauttien auringonpaisteisesta aamusta. Vaikka suuntamme oli ylöspäin vuorille ja siellä tunnetusti on aina hiukan viileämpi ilma, niin tuona retkipäivänä oli selkeästi lämpimin siihenastisista alkuloman päivistä ja sen huomasi jopa siellä ylhäällä.

Aamupalan jälkeen retki jatkui vanhalle linnalle, jossa tarinan mukaan kummitteli. Harmittaa todella etten tuohon maailmanaikaan vielä tiennyt olevani joku päivä innokas matkabloggaaja ja en sitten tullut painaneeksi mieleeni näiden paikkojen nimiä sen tarkemmin. Jos joku kuvista tunnistaa missä päin tai minkä nimisillä paikoilla tässä ollaan, niin heitä ihmeessä kommenttiboxiin viestiä.

 

IMG_1847

IMG_1862

Taverna jossa söimme aamupalaa. Ympärillä oli ihana maalaiskylä.

 

IMG_1871

IMG_1874

IMG_1876

IMG_1880

IMG_1885

 

Linnalta retki jatkui huikeiden maisemien saattelemana pieneen kylään, jossa oli varattu aikaa omatoimiseen lounastaukoon ja ostosten tekoon. Kylä ei ollut suuren suuri joten mitään valtavia ostosparatiiseja ei täältä löytynyt, mutta perinteisiä Kreikkalaisia matkamuistomyymälöitä oli muutamia.

Söimme eräässä kylän tavernoista maittavat pizzat ja siinä lounastaessamme näimme miten tavernan omistajan lapset tulivat koulusta kirkkaan keltaisella koulubussilla.

 

IMG_1907

IMG_1903

IMG_1910

Mitä kaikkea ihminen voikaan matkoilta muistaa. Näitä portaita ylös ja saavuimme pieneen koruliikkeeseen, josta ostin vanhimmalle tyttärelleni rannerenkaan!

 

Kylästä matka jatkui munkkiluostariin, jonka toiminta oli enää niin pientä, että siellä palveli vain kolme munkkia. Luostarin nimeä en tietenkään muista. Pihapiirissä oli kotieläimiä ja paikka oli todella rauhallinen ja hiljaisen oloinen.

 

IMG_1919

IMG_1920

IMG_1921

IMG_1926

 

Luostarissa käynnin jälkeen oli jäljellä vielä yksi kohde. Ajeltuamme bussilla jonkin aikaa saavuimme jonkinlaiseen rotkoon, jonne johti 270 porrasaskelmaa. Alas lähteminen oli vapaaehtoista ja osa seurueestamme jäikin ylös katselemaan maisemia ja odottamaan meitä, jotka lähdimme tutkimaan mitä alhaalta löytyisi. Minä ja tyttäreni lähdimme matkaan. Alaspäin matka taittui tietenkin joutuisaan, toista oli sitten ylöspäin. Mutta näky joka meitä alhaalla odotti oli kyllä jokaisen askelman arvoinen.

Alhaalla rotkossa oli eräänlainen vesiputous, jota ei  nähnyt ylhäältä mitenkään eikä mistään voinut päätellä, että alhaalla olisi näin kaunis paikka.

 

IMG_1937

IMG_1941

IMG_1943

 

Tämä retki oli todella hieno kokemus. Palasimme takaisin hotelliin vasta illansuussa, mutta yhtään ei harmittanut, että yksi rantapäivä kului näin. Niin, tähän aikaan me olimme auringonpalvojia, joiden lomapäivät kuluivat pääasiassa auringossa altaalla. Toki olemme auringonpalvojia vieläkin, mutta nykyään jo haluamme nähdä matkoilla hiukan muutakin kuin pelkkää rantaviivaa.

Tämän retken lisäksi kävimme viikon aikana omatoimisesti tutkimassa Hanian ihanaa kaupunkia. Se on minulle jonkinlainen sydämen paikka. Niin ihana ja kaunis. Venetsialainen satama ja koko se tunnelma mikä näillä pikkukujilla on, se on vain jotain mitä ei oikein osaa edes selittää.

 

IMG_2001

IMG_2003

IMG_2006

IMG_2020

 

Tälläisiä ovat muistoni Kreetan saarelta, jonne sydän halajaa aina uudelleen ja uudelleen. Onko Sinulla jokin paikka, jonne sydän on vetänyt ennenkuin olet siellä kertaakaan käynyt? Tai jolle ensivisiitillä menetit sydämesi?

Mukaan uusille retkille ”sydämeni paikkoihin” ja muuallekin pääset seuraamalla blogin facebook-sivua ja kuvia pääset katselemaan instagramissa.